Self-actualization paransi mielenterveysongelmani

(Tämän postauksen otsikko oli alunperin Self-help paransi mielenterveysongelmani, mutta muutin sen, koska "self-actualization" kuvaa paaaaljon paremmin sitä, mitä tein, kun taas "self-help"-termi voi olla harhaanjohtava.)

Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kirjan, joten tässä lyhyessä blogipostauksessa avaan asiaa vain suurpiirteisesti. Jatkossa saatan kirjoittaa aiheesta tarkemmin, joten kerro minulle kommenteissa, jos sinulle jää kysyttävää.

Olen kärsinyt mm. syömishäiriöstä, ahdistuksesta, masennuksesta, unettomuudesta, paniikkikohtauksista, läheisriippuvuudesta, miespelosta, perfektionismista, addiktioista ja dissosiatiivisista kokemuksista. Nykyään en enää sanoisi, että minulla on mielenterveysongelmia. Sanoisin, että minulla on ollut niitä ennen.

Ensimmäinen vaikea askel paranemisen tiellä on myöntää, että paranemisen myötä elämä tulee muuttumaan ja päättää parantua siitä huolimatta. Kun kärsin mielenterveysongelmistani, halusin tietysti helpotusta, mutta en ollut valmis oikeasti tekemään mitään sen eteen. Etsin nopeaa ja helppoa parannuskeinoa, missä minun ei tarvitsisi tehdä mitään. Ongelmat vain katoaisivat.

Valitettavasti ongelmat eivät kuitenkaan voi kadota ilman, että henkilö itse rupeaa ratkaisemaan niitä. Ja kun ongelmia ratkaistaan, elämä muuttuu.

Kun kärsin mielenterveysongelmistani, syyllistin itseäni jatkuvasti siitä, etten ollut riittävän hyvä. Vaadin itseltäni kohtuuttomia ja kun en yltänyt omiin vaatimuksiini, rankaisin itseäni. Olin vihainen itselleni siitä, etten pystynyt parempaan. Vertailin itseäni jatkuvasti muihin ihmisiin ja olin mielestäni heitä huonompi, paljon huonompi. Kohtelin itseäni niin huonosti, ettei ihmekään, että voin niin huonosti.

Tajusin, että parantuakseni minun olisi lopetettava kaikki tämä. Ajatus oli täysin käsittämätön. En edes pystynyt kuvittelemaan elämääni ilman tätä kaikkea - itseni kaltoin kohtelusta oli tullut niin normaalia. Tajusin, että jos tämä kaikki loppuu, en tiedä enää kuka olen. Olenko minä enää minä? Keneksi minä muutun?

Valmius ja päätös muuttaa oma minuus kokonaisvaltaisesti on paranemisen ensimmäinen - ja ehkä tärkein - askel.

Valitettavasti mielenterveysongelmani tulivat juuri siitä, että olin aikoinani oppinut kohtelemaan itseäni huonosti ja nyt siitä oli tullut niin normaalia, tuttua ja turvallista, että onni, ilo ja rauha kuulostivat vierailta ja uhkaavilta. Tämä pidätteli minua paranemasta varsin pitkään. Tuntui, että muutun liikaa. Kadotan itseni.

Seuraavaksi etsin käsiini mielenterveysongelmista parantuneiden ihmisten tarinoita. Löysin self-helpin, jonka piiristä paranemistarinoita löytyy paljon. Luin yksi toisensa jälkeen, miten joku oli löytänyt avun self-help-tekniikoista. Se antoi minulle toivoa.

Luin vetovoiman laista ja oman todellisuuden luomisesta. Olin aikaisemmin nähnyt itseni olosuhteiden uhrina, ja ajatus siitä, että voisin vaikuttaa omaan todellisuuteeni niin radikaalisti, kuulosti todella voimaannuttavalta. En halunnut olla enää uhri. Halusin luoda oman todellisuuteni. Meni monta vuotta, ennen kuin pääsin eroon tavastani uhriutua, mutta tärkeintä oli aloittaa jostakin.

Pikku hiljaa tajusin, että ajatukseni vaikuttavat siihen, mitä teen. Jos ajattelen esimerkiksi, "minun on tyydyttävä tähän epämukavaan työpaikkaan, koska en voi saada parempaa", en silloin lähde myöskään hakemaan parempaa, jolloin en sitä tosiaan voi saadakaan. Tai jos ajattelen ikävässä tilanteessa, "ansaitsen tämän kurjuuden, koska olen huono ihminen", miksi lähtisin muuttamaan mitään?

Heti perään tajusin, että ehkä voinkin valita, mihin ajatuksiin keskityn ja mitä kuuntelen. Luin myös paljon kirjoja, joista sain kasapäin uusia parempia ajatuksia, joita ajatella.

Rupesin meditoimaan, koska halusin rauhoittaa mieltäni ja olin kuullut meditaation monista terveyshyödyistä. Kokeilin erilaisia tekniikoita.

Lyhyesti ilmaistuna sitouduin tutustumaan itseeni niin hyvin kuin suinkin mahdollista. Tarkkailin itseäni, analysoin toimintatapojani ja kyseenalaistin niitä, sekä pohdin syy-seuraussuhteita.

Mikä minua ahdistaa? Miltä minusta tuntuu? Mitä tarvitsen juuri nyt? Miten rajoitan itseäni juuri nyt? Ovatko minua nyt vaivaavat huolen aiheet oikeasti totta?

Kun kärsin mielenterveysongelmista, en tuntenut itseäni ollenkaan. En tiennyt, miksi tein mitä tein. En ollut edes tietoinen, mitä ajattelen päivän mittaan.

Koska blogipostaus ei ole kovin pitkä, haluan erityisesti korostaa sitä, miten paljon ja miten pitkään tein töitä paranemiseni eteen. Koin paljon vastoinkäymisiä. Käytin paranemiseeni rahaa, vaikka minulla ei olisi oikeastaan ollut varaa, mutta paraneminen oli minulle niin tärkeää, että se meni kaiken muun edelle. Luin paljon kirjoja, lainasin, tilasin ulkomailta, ostin. Kuuntelin paljon self-help-opettajia. Kokeilin erilaisia tekniikoita. 

Haluan korostaa, miten radikaaleihin ratkaisuihin olen päätynyt vain ja ainoastaan parantuakseni. Lähdin lähes vuosi sitten asumaan Uuteen-Seelantiin, koska halusin irrottautua normielämästäni ja ottaa siihen etäisyyttä, vaikka aiemmin pelkäsin kuollakseni matkustamista. En tarkoita, että sinun pitäisi nyt heti muuttaa Uuteen-Seelantiin ja tehdä mahdollisimman pelottavia asioita. Haluan vain tällä esimerkillä korostaa, että paraneminen ei tullut minulle helposti eikä nopeasti.

Nykyään self-help on minulle elämäntapa. Se auttoi minua paranemaan mielenterveysongelmistani, mutta kun näin, mitä sillä pystyy tekemään, en tietenkään halua lopettaa. Miksi lopettaisin tyytyisin elämään, joka on ihan jees, kun voin saada upean elämän?

Kun kärsii todella paljon, tuntuu siltä, ettei kärsimys ikinä lopu. Eikä varsinkaan jaksa uskoa, että elämä voisi tuntua hyvältä. Siksi jaan tämän videon. Vaikka et kärsisikään mielenterveysongelmista, video on loistavaa inspiraatiota sille, miten upeaksi oman elämän pystyy kehittämään niin halutessaan. 

Lue lisää:
Self-actualization paransi mielenterveysongelmani - Työkalulista

Alla vielä vanhempia blogipostauksiani vähän sivuavista aiheista:
Meditaatiosta
Vuoteni työttömänä
Ajatuksia dokumentista Tony Robbins: I Am Not Your Guru
Minimalismin vuosi - pohdintaa
Mahdollisimman huono
Ulos kärsimyskaapista
Bloggari kokeilee Paranemisen avainta, osa 1
Epärealistiset odotukset pilaavat elämän
Tietämättömyyden häpeästä
Minä ja traumat