Turvattomuuden tunne ja meditaatiokokeilu

Tässä automme mainitulla parkkipaikalla

Yleensä olen ideakone, mutta tänään olen jumissa. Tunnen turvattomuuden tunnetta liittyen eiliseen postaukseeni ja Facebook-keskusteluihin heteronäyttelijän palkkaamisesta homoseksuaalin rooliin. 

Viime yönäkin oli turvaton olo. Olimme autollamme yötä paikallisen turisti-infon parkkipaikalla. Ensin ulkoa kuului valtava pamaus. Jostain syystä ajattelin (tai näin unta), että roska-auto on pudottanut roskiksen ja nyt koko parkkipaikan ympäri on lentänyt huonekalun kokoisia roskia.

Sitten paikalle tuli jotain mölyapinoita mölyämään. Yhdessä vaiheessa joku meni vieressämme olevaan autoon ja käynnisti sen. Heti perään joku tuli sanomaan tälle henkilölle, että hän ei saa lähteä. "You aren't to leave the scene," ankara ääni sanoi kuulostaen poliisilta.

Mietin, että mitä täällä oikein tapahtuu. Huuruisten ikkunalasiemme läpi ulos ei näkynyt, eikä minua erityisesti kiinnostanut mennä ulos alasti kiinnittämään itseeni tarpeetonta huomiota. Niinpä makasin autossa valveilla ja kuuntelin mölyämistä yrittäen samalla nukahtaa. Laitoin rentouttavan meditaationauhankin pyörimään, mutta se ei auttanut.

Turvattomuuden tunne tuntuu kirjaimellisesti siltä, että on vaarassa, ja se voi tulla oikeastaan ihan missä tilanteessa vain. Kaikkein helpointa tunteen valtaan on kuitenkin joutua läheisten ihmisten kanssa nimenomaan suhteen läheisyyden vuoksi.

Lapsuudessa olo saattaa olla turvaton esimerkiksi, jos vanhempien kaveri tulee varoittamatta kylään, tai jos eksyy Prismassa, tai jos pitää vastata tuntemattomaan numeroon. Tai jos vaikka lempilelu menee rikki ja tekee haavan sormeen.

Koska asumme Uudessa-Seelannissa autossa, minulla on usein turvaton tunne. Autossa yöpyessä tulee sellainen olo, että tekee jotain luvatonta (vaikka se, mitä teemme on täysin laillista, jopa normaalia). Auto ohuine seinineen ei myöskään ole kovin suojaisa paikka, varsinkaan keskellä kaupunkia, missä mölyapinalauma saattaa tulla milloin tahansa viereen soittamaan musiikkia ja hengaamaan.

Mölyapina tarkoittaa minulle muuten rakkaudellista nimitystä keskellä yötä ääntä pitävälle nuorelle tai vähän vanhemmalle henkilölle. "Apina"-liite tosin saattaa viitata vähän ihmistä älyllisesti vähemmän kehittyneeseen yksilöön. Vähän niin kuin teiniin. Mutta vaikka yrittäisin säteillä rakkautta mölyapinoita kohtaan, oloni heidän vieressään on silti turvaton.

Tällä hetkellä oloni on turvaton liittyen esimerkiksi ylläolevaan kappaleeseen. Mitä jos tuostakin joku pahastuu, saan viharyöpyn niskaani ja kuolen? Tosiasiassa blogini kanssa todennäköisempää on, että kukaan ei edes lue tätä postausta, saati että jaksaisi kommentoida, mutta turvattomuuden tunne ei seuraakaan todennäköisyyksiä.

Viime viikolla minulla oli meditaatiokokeilu. Meditoin joka päivä kaksi tuntia. Tarkemmin sanottuna meditaatio vuorotteli aika paljon kontemplaation kanssa, mutta koska mikä tahansa tietoisuutta lisäävä asia on minusta hyvä juttu, tämä ei haitannut minua, ja kutsun sitä silti meditaatiokokeiluksi, koska en jaksa lähteä halkomaan hiuksia.

Meditaatio on siitä kavala juttu, että kun sitä tekee, sen vaikutuksia ei oikeastaan huomaa. Mutta auta armias, kun sen lopettaa! Olen ollut meditoimatta kaksi päivää ja pää tuntuu olevan niin sekaisin, että en malta odottaa, että pääsen taas kohta tekemään kaksituntisen meditaationi.

Jos muuten ihmettelet, että kaksituntinen meditaatio vie kauheasti aikaa ja miten semmoisen tavan kanssa voi saada mitään muuta elämää aikaiseksi, se ei oikeastaan pidä paikkaansa. Meditaatio on nimittäin siitäkin salakavala juttu, että se pistää pään järjestykseen. Järjestäytyneellä päällä on paljon helpompi tehdä asioita ja päätöksiä. Itse sanoisin, että olen paljon tehokkaampi niinä päivinä, kun meditoin kaksi tuntia, kuin niinä päivinä, kun en meditoi tai meditoin vain vähän. Järjestäytynyt pää nimittäin vähentää turhaa säheltämistä noin 1800%.

Jos et ole koskaan aikaisemmin meditoinut, kaksi tuntia päivässä voi olla vähän liikaa. Kymmenen minuuttia on parempi aloituskesto.

Jos tässä vaiheessa mietit, kuka on tuo kalju mies, jolla on musta paita, jonka videoita Vera aina linkkaa - niin hän on Leo (for actualized.org), ja hänen YouTube-kanavansa on ehkä yksi parhaista asioista, mitä minulle on koskaan tapahtunut.

--- 

Lue lisää: 
Meditaatiosta