Ruokaboksi oli pettymys

Olen poistanut sosiaalisen median tilini. Minulla ei ole enää mitään paikkaa, minne voisin purkaa ajatuksiani ja jakaa kätevästi muille. Onneksi on tämä blogi. Jaettavaa olisi vaikka kuinka, mutta tällä kertaa haluan lyhyesti kirjoittaa pettymyksestäni Ruokaboksi-palveluun, tai tarkemmin sanottuna resepteihin. 

Itse palvelukonseptihan on erinomainen idea! Kotiin tulee laatikko, joka sisältää tilaajan tarpeesta riippuen 3-5 reseptiä ja ainekset niihin. Kuulostaa kätevältä, eikö vain? Kauppaan ei tarvitse mennä, reseptejä ei tarvitse miettiä, ruokalistaa kirjoittaa… 

Niin minäkin ajattelin ja ajattelen edelleen. Konsepti on hyvä. 

Mutta ne ruoat… 

Tilasimme laatikon, joka sisälsi kolme vegaaniruokareseptiä ja ainekset niihin. Liekö syy vegaanitietouden puutteessa vai missä, mutta reseptit ja ruoat olivat keskinkertaisia, kuin teinin ruoanlaittokokeiluja. En tykännyt yhdestäkään näistä kolmesta ruoasta. Maistoin ja annoin miehen syödä loppuun. Hänelle ruoat kyllä maistuivat. Minä olen vähän nirsompi. 

Ensimmäinen resepti on kermainen munakoisosienipasta. Se kuulostaa oikein italialaiselta klassikkoruoalta ja sitä se onkin. Harmi vain, että italialainen versio on kuitenkin ratkaisevasti erilainen. En ole kokannut kauheasti italialaista ruokaa, mutta nopea googlaus antoi tarvitsemani varmistuksen: pastaan olisi tosiaan kuulunut laittaa ainakin tomaattia, mielellään myös oliiveja ja/tai kapriksia ja edes jotain juustoa. 

Sananen juustosta. Myönnän olevani tässä arvostelussa hiukan epäreilu, sillä vaikka suosinkin vegaaniruokaa, en pidä vegaanisista vuustoista, kuustoista tai puustoista. Silti jos kaikki muu olisi ollut tässä pastassa kunnossa, vegeparmesaani olisi riittänyt. 

Kun söin pastaa, mietin, miksi se on niin mautonta ja yritin tosiaan pohtia, mitä siihen olisin vielä lisännyt. Tomaatit tulivat heti mieleeni ja googlesta myöhemmin löytämäni kaprikset tai oliivit olisivat tosiaan kruunanneet paketin. Pastaan olisi lisäksi voinut halutessaan laittaa papuja, kesäkurpitsaa…

Mutta tosiaan, muutama tomaatti, oliivi ja vaikka se vegeparmesan olisi tehnyt ruoasta paljon parempaa! 

Toinen resepti oli kasviscurry. Olen kokannut erilaisia curryja jo useiden vuosien ajan, joten tiedän vähän, mitä siihen kannattaa ja ei kannata laittaa. Curry on parhaimmillaan oikein maukas, jopa taivaallinen, kasvisruoka, jossa on helppo onnistua. Ruokaboksin curry oli kuitenkin makuuni ihan vääränlainen. 

Ensinnäkin se sisälsi kolme todella erikoista ainesosaa, joista tuli mieleeni ne edellä mainitut teinien ruoanlaittokokeilut: savustettua kauramurua, paksoita ja herkkusieniä. Kaura ja curry voisikin ehkä jossain mielessä toimia yhdessä, mutta että savustettu kaura??? Yhdistän itse savustetut kaurat, härkikset ja muut jutskat Meksikoon, tacoihin ja sen sellaisiin. Intialaistyylisessä ruoassa savustettu maku on epämiellyttävä. 

Ja paksoi on kiinalainen aines! Jota käytetään Wikipedian mukaan myös Indonesiassa ja siellä päin. Olen kokkaillut joitain intialaistyylisiä ruokia ja en ole ikinä nähnyt niissä vilaustakaan paksoista. Sitä vastoin paksoita tapaa misokeitoissa, thaikeitoissa ja korealaisessa keittiössä. Paksoi on parhaimmillaan inkiväärin, valkosipulin, chilin ja soijakastikkeen kanssa. Myöskään herkkusieniä en ole koskaan intialaistyylisissä resepteissä tavannut. 

Yksinkertainen ja maistuva curry ei ole vaikea tehdä. Sipulia, porkkanaa, kikhernettä/linssejä/tofua, kookosmaitoa, mausteita… siinäpä se! Lisäksi pidän todella oleellisena osana currya limettä ja korianteria, jotka molemmat puuttuivat Ruokaboksin reseptistä. Ruokaboksin curry oli kolmesta ruoasta kuitenkin siedettävin. 

Kolmas ruoka oli uunijuurekset vegaanifetalla. 80% ruoasta oli punajuurta eli jos pidät punajuuresta, ruoka varmaan maistuu sinulle. Minä en pidä lainkaan punajuuresta. Ainoastaan borssikeitossa. Juuresten seassa oli kuitenkin myös vähän porkkanoita ja ne olivat erittäin hyviä! Juuresten kylkeen tehtiin appelsiinikastike, joka oli oikein mukava ja maukas yllätys. Päälle oli tarkoitus murustaa vegefetaa, mutta korvasin sen eläinperäisellä. Parin porkkanasiivun jälkeen nälkä ei ollut kuitenkaan lähtenyt. Punajuuria en halunnut edes maistaa. Sinänsä tämä resepti oli kolmikon loogisin, kunhan vain tykkää punajuuresta. 

Muista en tiedä, mutta itse en ole ainakaan kokannut currya tai munakoisopastaa kyllästymiseen asti, jotta kaipaisin ruokiin jotain erikoisia fuusioita. Uunijuurekset olivat tosin nyt menneen syksyn ja talven aikana niin monta kertaa ruokana, että olisin ottanut niiden tilalle mieluummin jotain muuta.

Kävin Ruokaboksin reseptisivulla selaamassa vegereseptejä läpi ja, uskomatonta kyllä, tosi moni resepti aiheutti minussa yökkäysrefleksin! 

Tofua ja perunaa? Hyi! 

Linssejä ja pastaa? Hyi!

Lehtikaalia ja pastaa? HYI!!! 

No, oli siellä ihan kivan kuuloisiakin joukossa. En silti tilaa Ruokaboksia enää uudestaan.

"Nyt kaikki luulee, et sä oot joku nirppanokka, jolle ei ikinä kannata laittaa ruokaa," mies totesi luettuaan tämän postauksen.

"Sitten he ovat oikeassa," vastasin puolustautuen.

Samastun nimittäin jonkin verran siihen, että olen hiukan ruokasnobi. En sillä tavalla, että lukisin lisäaineita käsitteleviä kirjoja, selvittäisin oliiviöljyjen alkuperämaita tai liottaisin kasviksia soodavedessä puoli tuntia ennen ruoanlaittoa. Mutta sillä tavalla, että ruoan ainesosien on mielestäni sovittava yhteen ja niihin on käytettävä sopivia mausteita. Varsinkin vegaaniruoissa maustaminen korostuu. Ruoassa on oltava makua. Sen suhteen olen ehdottoman vaativa.