Terapeutin työn arvostuksesta
Sen jälkeen kuin ryhdyin terapeutiksi, olen kohdannut yllättävän paljon torjuvaa asennoitumista terapiaa kohtaan. Tämä oli epämiellyttävä ja todellakin yllätys, sillä eihän nyt nykyajan Suomessa enää kukaan ajattele, että on olemassa ”mieleltään terveitä” ja ”hulluja”, ja terapia on niille jälkimmäisille, kun taas itse aina kuuluu ensimmäiseen porukkaan. Mielenterveysasiat eivät todellakaan ole minkään vähemmistön asia. Sen alleviivaa jo tieteellinen tutkimuskin, vaikka ainakin meille mielenterveyden ammattilaisille se on itsestään selvää muutenkin. Eräässä jenkkitutkimuksessa havaittiin hiljattain, että puolelle ihmisistä kehittyy ainakin yksi mielenterveyden häiriö 75. ikävuoteen mennessä. ( https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/puolet-ihmisista-sairastuu-ennen-kuin-tayttaa-75-vuotta-tutkimus-listasi-yleisimmat-mielenterveyden-hairiot/8748584#gs.4fkzrx ) Ja tässä puhutaan siis diagnosoiduista häiriöistä. Jotta ihmisellä diagnosoitaisiin häiriö, ongelman on täytynyt siinä vaiheessa jo
