Läski vai sittenkin ihan sopivasti lihava

Löysin pari päivää sitten ihanan sivuston. Megan Jayne Crabbe on syömishäiriöstä parantunut ”body positive feminist ED warrior” eli syömishäiriöitä vastaan taisteleva naisten kehonkuvaa voimistava nainen. Minulle hän on supernainen, koska hän uskaltaa toimia vastakarvaan ja kirjoittaa kriittisesti esimerkiksi naistenlehdistä ja valistuksellisesti syömishäiriöistä.

Kunpa 95% mainonnasta ja mediasisällöstä olisikin tuollaista. Miettikää, miltä tuntuisi, jos lehdet, telkkari ja mainokset kehuisivat ja kannustaisivat passiivis-aggressiivisen piikittelyn sijaan. Vaatteita ja muita tuotteita mainostavat ihmiset olisivat kaiken kokoisia, ikäisiä ja erilaisia sukupuolia. Mainokset eivät valehtelisi vaan informoisivat.

”Syö Taffelin uusia sourcream&jotainuutta-sipsejä. Saat heti lisää kavereita, some-tykkäyksiä, mainetta ja mammonaa. Lisäksi laihdut, koska näissä sipseissä on vain 30% rasvaa (eläinperäistä, loput 3000% on kasvirasvaa)!”

Mitä jos sipsejä mainostettaisiin niin, että kerrottaisiin, mitä niiden kehittäjät on oikeasti miettineet?

”Kehitimme uuden sipsimaun, koska asiakkaamme käski niin. Maku ei poikkea aikaisemmista, mutta alipalkattu graafinen suunnittelijamme suunnitteli pussin uudestaan. Niin hienoa ja samalla niin turhaa!”

Tai sitten voisi olla vaan suunnittelematta. Kuinka monta uutta sipsimakua maailma tarvitsee? Olen sipsien vannoutunut kannattaja sekä tyydyttymätön kuluttaja, mutta liika on liikaa.

Siirryin viime marraskuussa vegaaniruokavalioon. Se ei ollut helppoa, joten herkuttelin paljon. Nyt olen lihonut. Kuinka paljon tuskaa onkaan mennyt tämän pikku seikan päivittelyyn! Sitten löydän bodyposipandan kaltaisen sivuston ja mieleni avartuu. Noinkin voi elää. Mun ei ole pakko hävetä makkaroitani. Mun ei ole pakko jättää reisitatuointia tekemättä, koska ensin pitää laihduttaa. Ei ole mikään pakko mennä raastavalle bikinikuurille ennen kesää. Voin vain pukea bikinit.

On kuitenkin erittäin erittäin erittäin vaikeaa välttää päinvastaisia viestejä. Miksen liikkuisi enemmän, kun se on kerran terveellistäkin? Miksen vaihtaisi herkkua kevyempään vaihtoehtoon, kun maku kerta on sama? Itsensä kritisoimisesta tehdään niin normaalia, että rajaa sen ja normaalin terveydestä huolehtimisen välille on hankala vetää.

Sulloudun liian pieniin vaatteisiin, koska ostan itselleni liian pieniä vaatteita. Kantti ei kestä ostaa sopivan kokoisia.

Miksi on niin vaikeaa myöntää itselleen ja hyväksyä se, miltä oikeasti näyttää?

Megan Jayne Crabben mukaan huono itsetunto ei ole meidän syymme, sillä synnymme yhteiskuntaan, joka suhtautuu naisiin lähtökohtaisen arvostelevasti. Synnymme arvosteltaviksi, mutta kannamme syyllisyyden taakan niin kuin se olisi kaikki meidän vikamme. Minusta ainakin tuntuu, että teen väärin, kun en pysty kontrolloimaan vartaloni jokaista senttiä. Ja paino nimenomaan sanalla ”pysty”, koska kroppani elää omaa elämäänsä. Ei minulla ole siihen paljoakaan valtaa. Jos pakotan, en kunnioita ja kun en kunnioita, se ärsyyntyy minulle.

Elämässä on onneksi muutakin kuin makkarat. Otetaan rohkeudelle olla oma ihana makkaruutensa tai makkarattomuutensa, koska ihminen ei ole = makkarat. Juhlitkaamme siis rohkeasti kiinnostuksenkohteitamme ja tehkäämme rohkeasti, mitä haluamme välittämättä kauneusihanteista!

Kommentit

Suositut tekstit