Kokeilut
Olen kiinnostunut erilaisista psykologisista kokeiluista. Mitä tapahtuu, jos olen viikon valittamatta? Entäs jos teen lupauksen katsoa ihmisiä useammin silmiin? Tai yritän kävellä leuka vähän koholla niin, että katseeni suuntautuu horisonttiin sen sijaan, että tuijottelisin varpaitani niin kuin yleensä?
Pari vuotta sitten tein 7 päivän onnellisuusprojektin, jonka aikana lupasin kysyä itseltäni joka hetki, mikä tekisi sillä hetkellä oloni paremmaksi, ja sitten tehdä sen asian. Tein myös 21 päivän positiivisuuskuurin eli tein 21 päivän ajan erilaisia positiivisuusharjoituksia tavoitteenani kääntää aina mieliala hyväksi, jos ja kun mulle tulisi paha mieli.
Pitkäaikaisin ja mittavin kokeilu, jonka olen tehnyt, on kuitenkin Julia Cameronin Tie Luovuuteen -kirja ja sen tehtävät.
Kyse on 12 viikon semiaikaavievästä harjoitusohjelmasta. En jaksanut tehdä sitä ihan loppuun, mutta rupeama muutti silti elämäni. Suurin osa hajoituksista oli henkisesti tosi rankkoja mutta silti hyödyllisiä. Harjoituksia tehdessäni jouduin käymään läpi monia luovuuttani rajoittavia tekijöitä: pelkoja, perfektionismia ja huonoa itsetuntoa. Osassa harjoituksista pohditaan omaa lapsuutta, traumoja, vanhempien suhtautumista luovuuteen, rahaan ja työhön. Harjoitukset eivät ole hauskoja, mutta luulen, että jaksoin tehdä niitä, koska elämäni ei muutenkaan ollut tuohon aikaan kovin hauskaa.
Kokeilut ovat kivoja, koska ne antavat jotakin innostavaa tekemistä ja lupauksen paremmasta. Tavan muodostamiseen menee erinäisten tietolähteiden mukaan tavasta riippuen joko 21, 40 tai 60 päivää. Pikkiriikkinen muutos on helpompi tehdä kuin iso muutos (daa, miten mullistavaa!).
Tyytymättömyys nykytilanteeseen ei yksinään kuitenkaan riitä motivaatioksi tavanmuodostuksessa. Jos ajattelee, että ”voi kun olisin laihempi niin olisin onnellisempi. Alan heti käydä salilla niin tämän lähteen mukaan olen 5-50 päivässä uusi ihminen.” Ei se toimi. Tässä muuten 10 vaihoehtoista tapaa päästä kesäkuntoon. Aion ottaa ehdottomasti käyttöön kohdat 7 (kiinnitä huomio muualle) ja 8 (kulje kaksi uimapatjaa kainalossa).
Tapa muodostuu oikeasti ja pysyvästi vasta sitten, kun muutettavan tavan takana olevainen perimmäinen uskomus on paikannettu ja muutettu. Jos syön vaikka suruuni ja ahdistukseeni (niin kuin minä syön), minun on tongittava ongelman juurille, mistä löydänkin minua haittaavan ”olen arvoton”-uskomuksen. Kun työstän tätä tarpeeksi kauan ja oikein, kaikki arvottomuudesta kumpuavat itsetuhoiset tavat häviävät.
Kun lähdin kirjoittamaan tätä postausta, minulla oli mielessäni joku uusi kokeilu, mutta nyt olen jo unohtanut sen. Mikähän se oli? Minulla on kyllä muutenkin jo menossa vuoden kestävä uuden vuoden lupaus ruveta minimalistiksi, joten ehkä uudet kokeilut saavatkin välillä unohtua.
Minimalismikokeilu muuten on mennyt tosi hyvin. Olen jo jättänyt somen pois, lisännyt unta ja lopettanut opiskelut (tai ainakin laittanut tauolle) sekä muuttanut mieleni uuteen kouluun pyrkimisen suhteen. Minulla on jo yksi tutkinto ja olen kohta 30-vuotias. En jaksa mennä nyt tällä hetkellä ainakaan takaisin kouluun. Tällä hetkellä (mielen)terveys on tosiaan etusijalla. En ole kuolematon, joten aika alkaa nauttia elämästä.
Pari vuotta sitten tein 7 päivän onnellisuusprojektin, jonka aikana lupasin kysyä itseltäni joka hetki, mikä tekisi sillä hetkellä oloni paremmaksi, ja sitten tehdä sen asian. Tein myös 21 päivän positiivisuuskuurin eli tein 21 päivän ajan erilaisia positiivisuusharjoituksia tavoitteenani kääntää aina mieliala hyväksi, jos ja kun mulle tulisi paha mieli.
Pitkäaikaisin ja mittavin kokeilu, jonka olen tehnyt, on kuitenkin Julia Cameronin Tie Luovuuteen -kirja ja sen tehtävät.
Kyse on 12 viikon semiaikaavievästä harjoitusohjelmasta. En jaksanut tehdä sitä ihan loppuun, mutta rupeama muutti silti elämäni. Suurin osa hajoituksista oli henkisesti tosi rankkoja mutta silti hyödyllisiä. Harjoituksia tehdessäni jouduin käymään läpi monia luovuuttani rajoittavia tekijöitä: pelkoja, perfektionismia ja huonoa itsetuntoa. Osassa harjoituksista pohditaan omaa lapsuutta, traumoja, vanhempien suhtautumista luovuuteen, rahaan ja työhön. Harjoitukset eivät ole hauskoja, mutta luulen, että jaksoin tehdä niitä, koska elämäni ei muutenkaan ollut tuohon aikaan kovin hauskaa.
Kokeilut ovat kivoja, koska ne antavat jotakin innostavaa tekemistä ja lupauksen paremmasta. Tavan muodostamiseen menee erinäisten tietolähteiden mukaan tavasta riippuen joko 21, 40 tai 60 päivää. Pikkiriikkinen muutos on helpompi tehdä kuin iso muutos (daa, miten mullistavaa!).
Tyytymättömyys nykytilanteeseen ei yksinään kuitenkaan riitä motivaatioksi tavanmuodostuksessa. Jos ajattelee, että ”voi kun olisin laihempi niin olisin onnellisempi. Alan heti käydä salilla niin tämän lähteen mukaan olen 5-50 päivässä uusi ihminen.” Ei se toimi. Tässä muuten 10 vaihoehtoista tapaa päästä kesäkuntoon. Aion ottaa ehdottomasti käyttöön kohdat 7 (kiinnitä huomio muualle) ja 8 (kulje kaksi uimapatjaa kainalossa).
Tapa muodostuu oikeasti ja pysyvästi vasta sitten, kun muutettavan tavan takana olevainen perimmäinen uskomus on paikannettu ja muutettu. Jos syön vaikka suruuni ja ahdistukseeni (niin kuin minä syön), minun on tongittava ongelman juurille, mistä löydänkin minua haittaavan ”olen arvoton”-uskomuksen. Kun työstän tätä tarpeeksi kauan ja oikein, kaikki arvottomuudesta kumpuavat itsetuhoiset tavat häviävät.
Kun lähdin kirjoittamaan tätä postausta, minulla oli mielessäni joku uusi kokeilu, mutta nyt olen jo unohtanut sen. Mikähän se oli? Minulla on kyllä muutenkin jo menossa vuoden kestävä uuden vuoden lupaus ruveta minimalistiksi, joten ehkä uudet kokeilut saavatkin välillä unohtua.
Minimalismikokeilu muuten on mennyt tosi hyvin. Olen jo jättänyt somen pois, lisännyt unta ja lopettanut opiskelut (tai ainakin laittanut tauolle) sekä muuttanut mieleni uuteen kouluun pyrkimisen suhteen. Minulla on jo yksi tutkinto ja olen kohta 30-vuotias. En jaksa mennä nyt tällä hetkellä ainakaan takaisin kouluun. Tällä hetkellä (mielen)terveys on tosiaan etusijalla. En ole kuolematon, joten aika alkaa nauttia elämästä.
Kommentit
Lähetä kommentti