Siirry pääsisältöön

Tekstit

Videot

Digidetox: alku ja ansat

Rakastan kaikenlaisia 30 päivää ilman puhelinta -videoita, mutta tarinan lopussa minua aina surettaa, kun puhelin pitää ottaa uudestaan käyttöön. Se on jotenkin aina, että plääh. Kaikki se hyöty ja hyvä heitetään hukkaan ja palataan vain takaisin vanhaan. Olen ollut viime aikoina niin paljon kiinni puhelimessa / internetissä / mediassa, että tuntuu oikeasti pahalta. Haluan saada elämäni takaisin. Pakenen elämääni virtuaalitodellisuuksiin ja koen, että elämäni junnaa paikoillaan. Laitan puhelimen ja pöytäkoneen internetinkin pois, ainakin 90%:sesti, ehkä 30 päiväksi, ehkä toistaiseksi, ehkä lopullisesti. Kuka tietää? Pahimmat pakoväyläni ovat siis älypuhelin, sosiaalinen media, doomskrollaus, pöytäkoneen internet, sosiaalinen media, kuluttaminen noin yleensäkin, sosiaalisen median ulkopuolella uutissivustot, itsensäkehittämissivustot, shoppailu… Ei siis ole yhtä yksittäistä selkeää ongelman lähdettä, jonka voisi helposti jättää pois. On vahdittava käyttäytymistä monella eri osa-alu...

Viimeisimmät blogitekstit

Lukemisesta ja kirjoittamisesta

Kirjoittaminen on ristiriitaista

Järki ja tunteet (Sense and Sensibility) - voiko elokuvien kritisointi olla positiivinen asia?

Oman elämän tarkoitus: itsessä vai muualla?

"Kerro vähän itsestäsi" - vinkkejä nuorelle työnhakuun

Tämän blogin tarkoitus?

Mitä tarkoittaa "seuraa intohimoasi"? - Cal Newportin kritiikistä

Kärsimyssponsorointi

Äitiys vs. työ

Valmistuminen lyhytterapeutiksi ja siirtyminen työelämään