Mitä tarkoittaa "seuraa intohimoasi"? - Cal Newportin kritiikistä

I’m convinced that the only thing that kept me going was that I loved what I did. You’ve got to find what you love. And that is as true for your work as it is for your lovers. Your work is going to fill a lange part of your life, and the only way to be truly satisfied is to do what you believe is great work. And the only way to do great work is to love what you do. If you haven’t found it yet, keep looking. Don’t settle.
--- Steve Jobs

Tämä "tee mitä rakastat" -neuvo on jo niin kulunut, että kaikki ovat varmasti kuulleet sen. "Seuraa sydäntäsi, seuraa intohimoasi." Sitä ei usein kyseenalaisteta, enkä minäkään ole erityisesti kyseenalaistanut. Neuvo tuntuu oikealta. Tottakai pitää tykätä siitä, mitä tekee. Tottakai sydän kertoo, missä oma kutsumus on, ja jokaisen ihmisen on tarkoitus seurata sitä omaa uniikkia polkuaan intohimonsa perässä. Minäkin neuvoisin, että jatkaa etsintöjä niin kauan kuin täytyy, ja niin minullekin on sanottu.

Mutta tiesittekö, että "seuraa intohimoasi" -neuvoa on myös kritisoitu? Professori Cal Newport kirjoitti kirjan nimeltä So Good They Can’t Ignore You (julk. 2016), jossa hän esittää ja puolustaa väitettä, että "seuraa intohimoasi" on huono neuvo.

Minulle tämä kuulostaa katkeroituneen ihmisen tilitykseltä. Cal-raukka ei ole vain vielä onnistunut löytämään intohimoaan ja kaiken lisäksi kyynistynyt ja halunnut purkaa tunteensa julkisesti. Jotain kiinnostavaa siinä kuitenkin on, joten pakkohan minun oli selvittää, mitä se Cal on oikein miettinyt. Miten joku kehtaa vastustaa intohimon seuraamista? Ja millä perusteella? Onko hän ymmärtänyt jotain väärin?

En halua enkä aio mollata Cal Newportia liikaa, sillä hänen teoksensa Digital Minimalism on minusta tärkeä ja se on muuttanut elämäni. Tämä "seuraa intohimoasi" -neuvon kritisointi on minusta kuitenkin erikoista ja mielenkiintoista. Toisaalta Cal Newportilla on menestyksekäs työura ja minulla ei, joten ehkä hän jotain jostain tajuaa.

En ole tainnut koskaan pitää kyseistä kirjaa kädessä, mutta taisin kuunnella sen äänikirjaversiota joskus vuosia sitten, pian sen ilmestymisen jälkeen. En kuitenkaan muista kuunnelleeni sitä kokonaan tai en ainakaan syventynyt siihen. Otsikko kuulosti mielestäni houkuttelevalta. Kukapa ei haluaisi olla niin hyvä, että ihmisten on pakko pysähtyä tuijottamaan/kuuntelemaan/maistamaan/ajattelemaan/jne. Mutta sisältö kertoikin jostain työhyvinvoinnista tehdystä tutkimuksesta? Kiinnostus lopahti siihen.

"Seuraa intohimoasi" -neuvo on ihmisistä yleensä innostava ja houkutteleva. Newport kertoo, että neuvo antaa ymmärtää, että a) on mahdollista saada työ, jota rakastaa ja joka tuntuu merkitykselliseltä ja johon uppoutuu, ja b) sellaisen työn saaminen ei ole vaikeaa tai monimutkaista.

Heti tässä kohdassa hämmennyn. Mistä Newport on tällaista keksinyt? Ensinnäkin ihmisen intohimo on laajempi käsite kuin työ. Ihmisen intohimo voi olla esim. hoitaa lapsia kotona, mitä ei yhteiskunnassamme lasketa palkkatyöksi (vaikka pitäisi!). Toiseksi, kuka sanoi, että sen saaminen olisi helppoa? Itse kävin elämäntarkoituskurssin (Life Purpose Course), jolla sanottiin, että oman uran yhteensovittaminen oman intohimon kanssa on pitkä prosessi ja siihen voi mennä helposti kymmenen vuotta. Sitä paitsi eikös meillä kaikilla olisi intohimotyö, jos sen saaminen olisi helppoa?

Steve Jobs puhui puheessaan intohimosta nimenomaan työn kontekstissa, mutta hänkään ei väittänyt sen olevan helppoa. Päinvastoin, lauseen "jos et ole löytänyt sitä vielä, jatka etsimistä, älä tyydy vähempään" voi tulkita niin, että hän todellakin tiesi sen olevan vaikeaa.

Eli tässä ensimmäinen ongelma tai väärinkäsitys.

Newport myös väittää erikoisesti, että Steve Jobs ei olisi itse seurannut intohimoaan, sillä hän ei nuorena tavoitellut teknologia-alan yrityksen perustamista. Hän ei esimerkiksi opiskellut teknologiaa eikä yrittämistä. Tämäkin päätelmä on hämmentävä, sillä intohimot eivät ole noin suoraviivaisia ja pinnallisia. Toki on olemassa ihmisiä, ketkä haluavat leipoa kuppikakkuja ja ovat onnellisia koko elämänsä, kun pääsevät leipomaan kuppikakkuja, mutta yleensä se menee näin vain elokuvissa.

Jos teet terapiassa harjoitusta omien arvojen kartoittamiseksi, suurin osa arvoista, joita terapeutti ehdottaa sinulle, eivät ole materiaalisia ja pinnallisia, niin kuin "kuppikakut" tai "teknologiayrityksen perustaminen". Arvot ovat laajempia, syvällisempiä ja henkisempiä. Kuppikakkuleipurin korkein arvo saattaa olla vaikkapa "kauneus", "laatu" tai "taidokkuus". 

Jos googlaa Applen tuotteiden taustalla olevasta filosofiasta, esiin nousee sellaisia sanoja kuin "yksinkertaisuus", "minimalismi", "intuitiivisuus" ja "innovaatio". Steve Jobsin intohimo on ollut todennäköisesti joku näistä. Itse veikkaan yksinkertaisuutta ja minimalismia. Hän pukeutuikin aina samanlaiseen paitaan ja housuihin.

Tässä nousee taas se ajatus, että intohimo on laajempi käsite kuin työ. Omasta intohimosta voi yleensä rakentaa useita erilaisia työuria riippuen siitä, mitä ympäristö tarvitsee ja mitä erityistaitoja itseltä löytyy.

Newport selittää, että koska Steve Jobs opiskeli sitä sun tätä, kokeili erilaisia ruokavalioita ja kiinnostui jossain vaiheessa itämaisista uskonnoista, hän olisi ollut jotenkin hukassa eikä hänellä olisi ollut intohimoa (joka olisi muka oikeasti ollut teknologiayrityksen perustaminen ja maailman muuttaminen teknologian avulla). 

Tässä vaiheessa on mielestäni aiheellista esitellä toinen lähde sille, mistä intohimotyö koostuu. Ikigai-kaaviossa esitellään, että intohimotyöuraan tarvitaan a) intohimon lisäksi b) joku taito, c) mitä yhteiskunta tarvitsee ja d) mistä maksetaan (jos itsensä elättäminen on tärkeää niin kuin se valtaosalle on). (On muuten todella ristiriitaista, että on olemassa asioita, mitä yhteiskunta tarvitsee mutta mistä ei makseta, mutta siitä ehkä toisessa postauksessa.)

Newport on ilmeisesti sitä mieltä, että jos on taitoja, intohimoa ei tarvita vaan kiinnostus työhön rakentuu ajan kanssa, kun muut palikat ovat kohdallaan. Ja niinhän se on, että jos on kivassa työssä, jossa on hyvä, josta saa palkkaa ja jota tarvitaan, niin tuleehan siitä hyvä olo. Gay Hendricks kutsui tätä tilaa kuitenkin zone of excellence:ksi, johon on erittäin helppo jämähtää ja johon suurin osa ihmisistä hänen mukaansa jämähtääkin. On kuitenkin olemassa vielä ylempi tila, zone of genius, johon harva pääsee. Uskon, että Steve Jobs puhui nimenomaan tästä, mutta Cal Newport ei saa tästä kiinni.

Nyt siihen tutkimukseen. On tutkittu, miksi jotkut ihmiset rakastavat työtään ja toiset eivät. Cal Newport sanoo, että Steve Jobsin tavoin ihmiset eivät päätyneet rakastamiinsa töihin helposti ja mutkattomasti, mikä hänen mukaansa osoittaa, että heillä ei ollut intohimoa. Mutta tämä on ihan todella erikoinen päätelmä, ja minä tässä yritän kovasti ymmärtää, miksi hän ajattelee noin. Miksi hän ajattelee intohimosta niin pinnallisesti? Niin kuin lapsi. ”Minä haluan olla poliisi tai palomies, leipuri tai ballerina.” Kuka ajattelee näin vielä aikuisenakin? Ilmeisesti aika moni, sillä So Good They Can’t Ignore You on maailmanlaajuisesti myyty ja hehkutettu teos.

Mutta minä haluan sanoa, että jos sinulla ei ole selkeää lapsenomaista ammattihaavetta, niin kuin vaikkapa eläinlääkäri tai leipuri, se ei tarkoita, että olisit hukassa tai että sinulla ei olisi intohimoa. Lapsi haluaa olla eläinlääkäri, koska hän kuvittelee millaista se olisi. Ehkä hän näkee jonkun ihailemansa ihmisen työskentelevän siinä ammatissa. Intohimo sen sijaan lähtee sisältä. Se on jotain, mitä sinusta kumpuaa, jotain minkä tekemistä rakastat. Se ei ole mikään yksittäinen ammatti vaan paljon laajempi ominaisuus tai asia.

Lisäksi se, että sinulla on intohimo, ei tarkoita, että olisit siitä tietoinen. Cal Newport näyttää ajattelevan, että jos ihminen ei tiedä intohimoaan, hänellä ei sellaista silloin ole. Olen täysin eri mieltä. Tosi moni meistä ei koskaan pysähdy miettimään, seuraanko tässä nyt intohimoani vai jotain muuta. Moni seuraa intohimoaan intuitiivisesti ilman, että tajuaa tekevänsä niin.

Ehkä sana "intohimo" on hiukan harhaanjohtava, koska se viittaa johonkin tavoitteelliseen ihmismielen ominaisuuteen. Ehkä pitäisi puhua mieluummin tarkoituksesta tai kutsumuksesta. Intohimo viittaa johonkin ulkopuolelta tulevaan selkeästi rajattuun kiinnostuksen kohteeseen, mutta "ihmisen tarkoitus" antaa ymmärtää, että kyse on sisäsyntyisestä luontaisesta ominaisuudesta. Niin kuin vasaran tarkoitus on hakata nauloja. Ei vasara voi päättää olla ruuvimeisseli, eikä ihminenkään voi päättää olla jotain muuta kuin mitä on. 

(Ihmisellä on kuitenkin vapaa tahto, joten hän voi päättää tehdä työkseen jotain muuta kuin mikä hänen tarkoituksensa tai intohimonsa on, mutta hän ei voi päästä eroon sisäsyntyisistä luontaisista ominaisuuksistaan. Kaksi metriä pitkän, lihaksikkaan ja strategisesti lahjakkaan tiimipelaajan ei ole PAKKO ryhtyä koripalloilijaksi, sillä hänellä on vapaa tahto olla tekemättä niin, mutta hän ei voi tehdä itsestään lyhyempää, lihaskunnoltaan heikkoa tai poistaa luontaisia lahjakkuuksiaan itsestään. Tämä on ehkä huono esimerkki, koska en todellisuudessa tiedä, mitä ominaisuuksia koripalloilija tarvitsee, mutta ehkä ymmärrätte, mitä tarkoitan. /philosophicaltangentnetajuuketkätajuu)

Mikä sitten on Cal Newportin mukaan intohimoisen työuran salaisuus? Tarvitaan a) taitoa, b) luovaa vapautta, c) valtaa tehdä omannäköisiä päätöksiä ja d) tunnetta siitä, että työllä on merkitystä ja positiivista vaikutusta. Eli kaikki Ikigain palikat yhtä lukuun ottamatta. 

Minä olen kirjoittanut tämän tekstin siitä näkökulmasta, että itse olen etsinyt ja mielestäni "löytänyt" elämäni tarkoituksen tai tehtävän, ainakin riittävissä määrin. Mielestäni tämä on ollut palkitsevaa, mutta intohimoista työuraa se ei tosiaan takaa. Tarkoitus kun on laajempi käsite. 

So Good They Can't Ignore You vastaa monien tarpeeseen. Cal Newportin lisäksi moni muukin suhtautuu kriittisesti "seuraa intohimoasi" -neuvoon ja intohimon käsitteeseen. Ratkaisu ei kuitenkaan ole hyllyttää neuvoa kokonaan vaan ehkä tarkastella oman kyynistymisen syitä ja tehdä jotain eri tavalla.

 

Kiinnostuneille:

Steve Jobsin puhe:

 

Cal Newportin esitys:

-----

Muita kiinnostavia blogipostauksia:

Oman äänen kadottaminen ja löytäminen

Atypical ja "se oma juttu"

Forrest Gump ja luottamus elämään

Kukaan ei tarvitse minua

30 päivän medialakko (Cal Newportin digitaaliseen minimalismiin viitaten)