Valmistuminen lyhytterapeutiksi ja siirtyminen työelämään

Ah, ihanaa, syksy! Syyskuu oli niin kesäinen, että nyt vasta alkaa tuntua oikeasti syksyiseltä. Puihin alkaa ilmestyä ruskaa ja illat pimenevät. Aamutkaan eivät ole enää niin aurinkoisia. Kun lähden viemään lasta päiväkotiin, aurinko on vasta nousemassa. 

Onneksi ei ole kuitenkaan vielä pimeää, kun herään. Muistelen viime vuoden marraskuuta, kun lapsi aloitti päiväkodin, ja aamut alkoivat kahdeksalta tai jopa ennen sitä. Aikaiset aamut marraskuussa tai joulukuussa eivät ole lempivuorokaudenaikojani, ja viettäisin ne mieluusti peiton alla nukkuen enkä lumihangessa rattaiden kanssa kiroillen.

Mutta. Marraskuuhun on vielä aikaa, joten eipäs mennä asioiden edelle.

Nyt kaupoista saa kurpitsoja ja satsumia, ja nyt meillä kotona on niitä molempia. Kurpitsa on jo kokkailtu keitoksi. Kurpitsasesonkina keitto on ensimmäinen asia, mitä teen. Sitten jossain vaiheessa paistan kurpitsaa uunissa ja paahdan siellä myös kurpitsansiemeniä. En oikein tiedä, mitä muuta hyvää kurpitsasta voisi tehdä, joten syön yhä uudestaan sitä samaa keittoa. Mutta ei siinä mitään, hyvää se on.

Tämä on myös se vuodenaika, kun tekee mieli alkaa hyggeillä. Tarkoitan kodin muuttamista kodikkaammaksi. Viime viikolla ostin lapsen syntymäpäiville leikkokukkia maljakkoon ja tajusin, että mähän tykkään näistä! Ostin lisää.

Ostin myös ”syysteetä”. Ei se ole oikeasti syysteetä, mutta se on mustaa teetä, jossa on kardemummaa, kanelia ja muita ihania mausteita. Kun sinne lorauttaa maitoa, siitä tulee mieleen pimeät ja kylmät vuodenajat.

Viime aikoina olen kamppaillut asiakashankinnan kanssa. Valmistun ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi parin viikon päästä. Valmistuminen aiheuttaa painetta. Nyt sitä työtä pitäisi oikeasti alkaa tehdä, ihan oikeasti. Vaikka olen tästä innoissani (ja on ihanaa, että aikaa ei enää mene kurssitehtävien tekemiseen), paineet ovat kovat, ja epäonnistumisen pelko kolkuttaa jo ovella, vaikka ei ole vielä edes Halloween.

Kun opinnot olivat käynnissä, en tuntenut painetta oikeastaan ollenkaan. Tein kurssitehtäviä niiden kanssa, ketkä halusivat, ja kun välillä markkinoin palvelujani ja kalastelin maksavia asiakkaita, niitä tarttui haaviin oikein sopivasti. 

Nyt tilanne on muuttunut. Kurssitehtävät on melkein kaikki tehty ja tuntuu, että kaikkien uusien asiakkaiden pitäisi olla niitä ”oikeita” ja maksavia. Mutta tässä nyt on jokin blokki, koska se ei vaan mene niin hyvin kuin mitä toivoisin tai edes niin hyvin kuin meni aikaisemmin. Olen nyt paljon pätevämpi ja ammattitaitoisempi kuin opintojen aikana, ja silti asiakkaita oli jostain syystä helpompi saada silloin, kun olin kaikin puolin keskeneräinen harjoittelija.

Olen ryhtynyt markkinoimaan ihan tosissani. Nimesin terapiapalveluni (Terapiapalvelu Aidoksi!), avasin nettisivut omalla domainilla (www.aidoksi.fi), otin itsestäni tuoreen valokuvan ja perustin jopa Instagram-tilin, mikä ei ollut minulle helppoa, koska olen aika somekriittinen ihminen (@aidoksiterapia). Instagramiin postaan yhden reelssin joka päivä. Tähän hetkeen mennessä olen saanut kahdeksan uutta seuraajaa, mutta en yhtään uutta asiakasta.

Koska olen tajunnut olevani voimakkaasti negatiivisuuteen taipuvainen ihminen, yritän tasapainottaa itseäni keskittymällä positiiviseen, jotta jaksaisin toiveikkaana eteenpäin, enkä luovuttaisi liian varhain. Siksi listaan tähän nyt kymmenen positiivista asiaa tilanteestani:

1. Olen hyvin kiitollinen niistä asiakkaista, jotka minulla kuitenkin on tällä hetkellä. Olen rakentanut heidän kanssaan hyvät luottamussuhteet ja heidän kanssaan on antoisaa työskennellä.

2. Olen päässyt mukaan terapeuttiopiskelijaporukkaan, joka vuokraa yhdessä terapiatilaa Pasilassa. Minulla on siis nyt ensimmäistä kertaa käytössäni oikea terapiatila. Tila on niin edullinen, että en menetä yöuniani sen takia.

3. Monet markkinointi-ihmiset sanovat, että aluksi on pystyttävä tekemään paljon työtä ilman että tapahtuu mitään. Joten ehkä se, mitä käyn läpi, onkin ihan normaalia, eikä tarkoita sitä, että minussa olisi jotain vikaa.

4. Olen saanut Instagramissa kuitenkin kahdeksan seuraajaa. Se tarkoittaa, että videoni kiinnostavat ainakin joitakin ihmisiä, mikä on mukavaa.

5. Minulla on listattuna paljon markkinointi-ideoita, joita en ole vielä kokeillut.

6. Saan olla markkinoinnissani niin vapaa ja luova kuin haluan.

7. Elämä kävisi aika tylsäksi, jos kaiken saisi hopeatarjottimella eteensä liian helposti ja nopeasti. Haasteethan tekevät elämästä mielenkiintoista, eikö?

8. Tämä aika, kun koen olevani epäonnistunut ja riittämätön, on hyvää aikaa harjoitella armollisuutta itseä kohtaan.

9. Minulla on vielä hetki aikaa ennen valmistumistani olla opiskelija. Ihan vielä ei tarvitsekaan onnistua.

10. Kunhan pysyn toiveikkaana ja jatkan yrittämistä, kaikki kyllä järjestyy.

 

---

 

Jos kaipailet keskustelutukea, käy nettisivuillani www.aidoksi.fi kurkkaamassa lisätietoja ja laita viestiä osoitteeseen vera.oinonen@gmail.com. Lokakuussa 2023 voimassa opiskelijahinta 55€/h. Vastaanotto etänä tai livenä Pasilassa.