Tämän blogin tarkoitus?

Olen miettinyt paljon tätä blogia, sen sisältöä ja tarkoitusta. Mikä se blogin tai minun ”juttu” oikein on? Mitkä edes ovat niitä aiheita, joista tykkään eniten kirjoittaa?

Ensin ajattelin, että blogi käsittelee tietenkin mielenterveyttä. Ja onhan se todella tärkeä arvo minulle. Mutta ei se sitten kuitenkaan kuvaa täysin sitä kaikkea, mikä kiinnostaa. Mielenterveys joo, mutta kyllä minua kiinnostaa terveys laajemminkin. Ei kehoa ja mieltä voi sitä paitsi edes erottaa toisistaan, vaikka lähtökohta olisikin mieli.

Olen ehkä eräänlainen filosofi, ja jo opiskeluaikoina olin kiinnostunut yhteiskunnan ilmiöistä ja ulottuvuuksista. Se näkyy tässä blogissakin. Minua kiinnostaa hyvä yhteiskunta ja hyvä elämä. Peruskoulussa lempiaineeni oli elämänkatsomustieto, jossa opiskellaan erilaisia näkökulmia elämään. Sitä kai edelleen pohdin. Siksi olen kiinnostunut kirjoittamaan myös esimerkiksi matkustamisesta. Siinä kohtaa erilaisia kulttuureja, ihmisiä, normeja ja tapoja, ja ne ovat kiinnostavia. Erot ovat kiinnostavia. Ja yhtäläisyydet.

Filosofia on yleissivistävä koulutus ja Opintopolun mukaan työllistyminen riippuu opiskelijan erityiskiinnostuksenkohteista. Oma erityiskiinnostuksenkohteeni on tietysti mielenterveys. Tai oma tarkoitus. Elämän tarkoitus. Ei ELÄMÄN vaan jokaisen ihmisen oman ”pienen” elämän. Miten elää niin, että olisi hyvä olla?

Olen myös terapeutti ja terapiassa näitä asioita käsitellään tosi paljon. Miten elää omannäköistä elämää? Mikä estää minua elämästä niin kuin haluaisin? Miten saan mitä haluan? Miten löydän elämääni mielekkyyttä, tarkoitusta? Mitä tarvitsen, mitä kaipaan?

Peruskoulussa ja lukiossa ihana ET:n ja filosofian opettajani näytti meille elokuvia, ja häneltä opin ammentamaan, tutkimaan ja analysoimaan elokuvien tarinoita. Tässäkin blogissa olen kirjoittanut useasta eri elokuvasta. Vielä enemmän elokuva-aiheisia postauksia on jäänyt kesken ja julkaisematta. Viimeksi katsoin elokuvan Wonka. Se käsittelee elämän tarkoitusta! Siitä saa todella hyviä neuvoja siihen, miten tehdä unelmista totta.

Olen äitiyslomalla vielä monta kuukautta, mutta teen tässä ohella kuitenkin pienimuotoisesti töitä sekä terapeuttina että taiteilijana. Sitten tulevaisuudessa, kun tämä toinen nuorin vauvalapseni menee päiväkotiin, minulla olisi aikomus alkaa tekemään jotain työntapaista. Todennäköisesti osa-aikaisesti, etten pala heti loppuun. Yrittämisen vapaus sopii minulle, mutta kaipailen myös samanhenkisiä mukavia ihmisiä, kenen kanssa sparrailla ja juoda kahvia. Saan ihmisistä voimaa, energiaa ja intoa, kun olen jumissa tai masentunut.

Tällä viikolla lähdin mukaan Maria Akatemian ja Naistenkartanon yhteiseen Työnimuun!-hankkeeseen. Työnimuun!-hankkeen tarkoituksena on tukea nuoria naisia työurallaan. Hankkeen kautta järjestetään yksilökeskusteluita, ohjattuja vertaisryhmiä ja mentoritoimintaa. Minä pääsin mukaan viimeksi mainittuun. Saan tavata minulle valikoituneen mentorin pian ja jos yhteistyö toimii, me tapaamme kerran kuukaudessa seuraavan vuoden ajan. Mentorin kanssa minulla on sitten mahdollisuus pohtia muun muassa tämän blogin tarkoitusta, omaa tarkoitustani ja sitä tulevaa työntekoa, kun lapsen päiväkotiaika koittaa.

Ehkä sen haluan vielä sanoa, jos sinä siellä mietit tarkoitusta elämällesi tai blogillesi, että on ok käyttää siihen runsaasti aikaa. Minusta on hyvä kirjoittaa ensin monta vuotta itseä kiinnostavista aiheista ja katsoa sitten, mitä on saanut aikaiseksi, ja päätellä siitä ehkä jotain. Tai sitten jatkaa mietiskelyä. 

 

----

 

Lisää postauksia:

Mitä tarkoittaa "seuraa intohimoasi"? - Cal Newportin kritiikistä

Vain hiukan itseluottamusta