Ärsyttäviä asioita
Hain mukaan Kuntoutussäätiön mielenterveyskuntoutukseen. En ole kirjoittanut aiheesta, koska odotin tuloksia. Viime viikolla sain tietää, että hakemukseni hylättiin. Olin tehnyt valmiiksi listan kiinnostavista organisaatioista, joihin voisin mennä töihin, koska olin varma, että pääsisin.
Sain kuitenkin kuulla, että tilanteeseeni sopisi paremmin ammatillinen kuntoutus, joten ryhdyin heti hakemaan sinne. Jotta voisin hakea ammatilliseen kuntoutukseen, minun pitäisi osata nimetä tietty kuntoutuskurssi, johon haen. Kursseja ja niiden järjestäjiä on miljoona eikä minulla ole mitään hajua, mihin Kuntoutussäätiö oikein halusi minun hakevan. Psykiatriselta poliklinikalta kehotettiin ottamaan yhteyttä KELAan, joten lopputulos on tällä hetkellä, että minulla on aika kuntoutusneuvontaan kolmen viikon päästä. TE-toimiston kanssa on omat tapaamiset ja minun pitää raportoida heille, mitä tapahtuu. If only I knew... Kaiken kruunaa kunnan lääkärivaje, joten diagnosointiprosessi etenee vastatuuleen kulkevan etanan vauhtia.
Yksi positiivinen puoli tässä sentään on. Virastorumba on jatkunut niin pitkään, ettei minulla ole enää sellainen olo, että tämä olisi henkilökohtaista. Kenelläkään ei voi olla tarpeeksi kärsivällisyyttä kiduttaa toista ihmistä tällä tavalla. Kukaan ei ole kiinnostunut vainoamaan juuri minua, onneksi.
Olet onnekas, jos et ymmärtänyt mitään yllä olevasta. Toivottavasti elämäsi menee niin, ettet ikinä joudu minkään viraston byrokratiapyörteeseen. Siinä lähtee henki ja terveys ihan keneltä tahansa. Veikkaan, että se masentaisi ja lamaannuttaisi jopa Oprahin. Suomen virasto ei pääsisi showhun haastatteluun puhtaasti siitä syystä, että Oprahilla ei olisi energiaa täyttää kaikkia niitä lappuja ja sen jälkeen istua kuuntelemassa luurista jonotusmusiikkia ja rukoilemassa, että joku kranttu vihdoin vastaisi ja sanoisi, että hakemuksesta puuttuu vielä kahdeksan liitettä (joista kuusi on maksullisia).
Joskus olin vilpittömästi sitä mieltä, että ihmiset, jotka valittavat virastoista ja byrokratiasta ovat vain laiskoja ja tyhmiä. Että jos minä joutuisin asioimaan siellä, selviäisin kuivalle maalle sekunneissa, koska miten vaikeaa se voi muka olla. HAH! HAH HAH HAH!
Vaikka olisi kuinka aktiivinen ja tehokas, papereiden käsittelyajat ja muut odotusajat ovat yleensä todella pitkiä, eikä KELA ota vastaan lahjuksia tai myy VIP-passeja. Odottaminen on se raskain vaihe. Kun ei voi tehdä mitään muuta kuin purra kynsiään ja toivoa, että asia menisi millin verran eteenpäin eikä kaikkea tarvitsisi taas aloittaa alusta.
Minä joudun aloittamaan hakuprosessin alusta, vaikka asiantuntija neuvoi minua hakemaan sinne mielenterveyskuntoutukseen, johon en päässyt. Nyt toinen asiantuntija on neuvonut hakemaan ammatilliseen kuntoutukseen, koska näin hänelle sanoi hakemukseni käsitellyt asiantuntijaryhmä. Viime kädessä nämä kaikki asiantuntijat kuuntelevat kuitenkin ylintä auktoriteettia eli minua diagnosoivaa ja hoitavaa lääkäriä.
Jota ei ole, koska kunnalla on lääkärivaje.
Sain kuitenkin kuulla, että tilanteeseeni sopisi paremmin ammatillinen kuntoutus, joten ryhdyin heti hakemaan sinne. Jotta voisin hakea ammatilliseen kuntoutukseen, minun pitäisi osata nimetä tietty kuntoutuskurssi, johon haen. Kursseja ja niiden järjestäjiä on miljoona eikä minulla ole mitään hajua, mihin Kuntoutussäätiö oikein halusi minun hakevan. Psykiatriselta poliklinikalta kehotettiin ottamaan yhteyttä KELAan, joten lopputulos on tällä hetkellä, että minulla on aika kuntoutusneuvontaan kolmen viikon päästä. TE-toimiston kanssa on omat tapaamiset ja minun pitää raportoida heille, mitä tapahtuu. If only I knew... Kaiken kruunaa kunnan lääkärivaje, joten diagnosointiprosessi etenee vastatuuleen kulkevan etanan vauhtia.
Yksi positiivinen puoli tässä sentään on. Virastorumba on jatkunut niin pitkään, ettei minulla ole enää sellainen olo, että tämä olisi henkilökohtaista. Kenelläkään ei voi olla tarpeeksi kärsivällisyyttä kiduttaa toista ihmistä tällä tavalla. Kukaan ei ole kiinnostunut vainoamaan juuri minua, onneksi.
Olet onnekas, jos et ymmärtänyt mitään yllä olevasta. Toivottavasti elämäsi menee niin, ettet ikinä joudu minkään viraston byrokratiapyörteeseen. Siinä lähtee henki ja terveys ihan keneltä tahansa. Veikkaan, että se masentaisi ja lamaannuttaisi jopa Oprahin. Suomen virasto ei pääsisi showhun haastatteluun puhtaasti siitä syystä, että Oprahilla ei olisi energiaa täyttää kaikkia niitä lappuja ja sen jälkeen istua kuuntelemassa luurista jonotusmusiikkia ja rukoilemassa, että joku kranttu vihdoin vastaisi ja sanoisi, että hakemuksesta puuttuu vielä kahdeksan liitettä (joista kuusi on maksullisia).
Joskus olin vilpittömästi sitä mieltä, että ihmiset, jotka valittavat virastoista ja byrokratiasta ovat vain laiskoja ja tyhmiä. Että jos minä joutuisin asioimaan siellä, selviäisin kuivalle maalle sekunneissa, koska miten vaikeaa se voi muka olla. HAH! HAH HAH HAH!
Vaikka olisi kuinka aktiivinen ja tehokas, papereiden käsittelyajat ja muut odotusajat ovat yleensä todella pitkiä, eikä KELA ota vastaan lahjuksia tai myy VIP-passeja. Odottaminen on se raskain vaihe. Kun ei voi tehdä mitään muuta kuin purra kynsiään ja toivoa, että asia menisi millin verran eteenpäin eikä kaikkea tarvitsisi taas aloittaa alusta.
Minä joudun aloittamaan hakuprosessin alusta, vaikka asiantuntija neuvoi minua hakemaan sinne mielenterveyskuntoutukseen, johon en päässyt. Nyt toinen asiantuntija on neuvonut hakemaan ammatilliseen kuntoutukseen, koska näin hänelle sanoi hakemukseni käsitellyt asiantuntijaryhmä. Viime kädessä nämä kaikki asiantuntijat kuuntelevat kuitenkin ylintä auktoriteettia eli minua diagnosoivaa ja hoitavaa lääkäriä.
Jota ei ole, koska kunnalla on lääkärivaje.
Kommentit
Lähetä kommentti