Uusi elämä, uusi suunta
On kulunut kolme ja puoli kuukautta siitä, kun palasimme puolentoista vuoden reissultamme takaisin Suomeen. Olo on surullinen ja ikävä on kova. Ei välttämättä samoihin paikkoihin, mutta jonnekin kokemaan jotain erilaista.
Kun palasimme Suomeen, lupasin itselleni, että tästä eteenpäin aion elää sellaista elämää, kun itse haluan. Yritän muuttaa asioita, joihin en ole tyytyväinen. Kuljen kohti unelmiani.
Tein parhaani, ettei vanha lähtöä edeltänyt elämä olisi imaissut minua takaisin mukaansa. En halunnut palata samoihin rooleihin, samojen ongelmien pariin. Olin jo pitkään haaveillut oman taidealan yrityksen perustamisesta ja päätin, että nyt olisi sen aika. Nyt alkaisi uusi elämä.
Vaan ei se käynytkään niin helposti. Heti Balin rannoilta Suomeen tupsahdettuamme aloitin kolmeviikkoisen yrityskurssin, jonka olin löytänyt TE-toimiston kautta. Kurssin tavoitteena oli tehdä liiketoimintasuunnitelma (tuttavallisemman LTS) valmiiksi. Emme kuitenkaan tehneet niin. Aika meni johonkin, en tiedä mihin. Koin oloni pettyneeksi. Meille luennoitiin osakeyhtiöiden lakikiemuroista. Itse olin kiinnostunut vain toiminimen avaamisesta. Kurssin antoisimpana päivänä (sinä ensimmäisenä) saimme kertoa pienissä ryhmissä toisillemme liikeideoistamme. Tästä lähtee, ajattelin riemuissani, mutta loppukurssi oli pelkkää alamäkeä. Jätin pitkän ja seikkaperäisen palautteen, jossa tein ehdotuksia ryhmäytymisen, kotitehtävien ja liikesuunnitelman eteenpäin viemisen suhteen.
Kurssi lannisti minut niin, että meni monta viikkoa, ennen kuin uskalsin edes varata aikaa Uusyrityskeskuksen yritysneuvojalle. Eikä tämäkään tapaaminen vastannut odotuksiani. "Me autamme sinua liiketoimintasuunnitelman kanssa," nettisivuilla luki, mutta yritysneuvojalla oli toinen ääni kellossa. "Eihän me voida tehdä sitä liiketoimintasuunnitelmaa sun kanssa," hän selitti kärsivällisesti ja katsoi minua, kuin olisin ihan hupsu. "Kyllä sun pitää tehdä se ihan itse." Miksiköhän varasin sitten ajan yritysneuvojalle? Hmm.
(Teksti jatkuu kuvan alla.)
Kun olin päässyt yli pettymyksestäni, tein itselleni aikataulun. Joka aamu levitin eteeni yrityksen perustamisoppaan vuodelta 2018, avasin koneellani liiketoimintasuunnitelman pohjan ja ryhdyin kahlaamaan perustamisopasta läpi tehden koneellani muistiinpanoja. Kohta kohdalta.
Kokemus ja koulutus. Taidot ja osaaminen. Vahvuudet ja heikkoudet. Miten paikkaan heikkouksiani? Hmm. Suurin heikkouteni tällä hetkellä taitaa olla vitutus, kun en saa apua. Mitä lisäkoulutusta aion hankkia? Mistä kysyn neuvoa? No en ainakaan Uusyrityskeskuksesta. Kontaktiverkosto?
Nimeä tuotteesi. Anna esimerkkejä hintoineen. Tämän teen varmaan myöhemmin…
Perustele valitsemasi hinnoittelumalli. Siis mikä?
Miten erottaudut kilpailijoista? Öö, olemalla oma itseni?
Mikä on kohderyhmäsi? Kuinka paljon asiakkaita on? No mistä v*tusta minä sen voin tietää?! Ärsyttää!
Neuvotteluvaltit?! Yrityksen nimi ja sen sisältämä viesti! Kuka tekee kirjanpidon?
Tarvitsetko neuvontaa? Mistä aiot hakea sitä? No sen kuin tietäisi!!!
Apua!!!
Olin LTS:ni kanssa vaikeuksissa. Kaikki tuntui ristiriitaiselta ja hankalalta. Taustalla tykytti suurempi pelko: onko tässä liikaa vastuuta minulle? Haluanko kantaa tämä kaiken? En uskalla!
Avauduin ongelmatilanteestani useille ihmisille. He kaikki vastasivat minulle samalla tavalla: "Ei se ole niin vakavaa." Liiketoimintasuunnitelmalla ei kuulemma ole paljoakaan merkitystä. Riittää, että keksii siihen jotain. Se on vain muodollisuus. Se on olemassa vain minua - ei Suomen valtiota - varten.
Mutta miten voisin pyörittää yritystä, jos yrityksen hahmottaminenkin tuottaa minulle näin paljon ongelmia? Miten osaisin tehdä kaiken ja ottaa kaiken huomioon, kun en saa päätettyä yritykselleni edes nimeä tai tuotteita.
Suomen byrokratiassa on mielenkiintoinen ristiriita. Minä kun olin ajatellut vain aloittaa. Mutta jos haluaa saada starttirahaa, sitä on haettava, ennen kuin aloittaa. Starttirahahakemusta varten pitää olla valmis liiketoimintasuunnitelma, johon pitää kirjata asiakasryhmät, tuotteet, katteet ja muut vempaimet. Minun pitää siis tietää tuotteeni, ennen kuin olen päässyt testaamaan ja kehittämään tuotteitani. Täytyy tietää asiakasryhmäni, ennen kuin olen päässyt tutkimaan, mikä se voisi olla. Putting the cart before the horse, Yhdysvalloissa sanottaisiin. (Siellä onkin aloittaminen tehty helpoksi, mutta ei siitä nyt sen enempää.)
Niinpä hieno LTS:ni on mutukertomus siitä, mitä olin ajatellut kokeilla ja kenen kuvittelen olevan ehkä kiinnostunut. Kaikki perustuu intuitioon. Starttirahaa ei nimittäin voi saada, jos yritystoiminta on jo alkanut. Omalle yritykselle ei saa edes avata omaa Facebook-sivua. En ihan ymmärrä, ketä tämä palvelee. Ja miten ihmeessä voisin olla päättänyt yritykselleni nimen jo tässä vaiheessa? Enhän edes tiedä tarkalleen, mitä yritys tulee tekemään! Miten voisin tietää ennen kuin kokeilen?
Tilannetta ei yhtään helpota se, että pari viikkoa sitten yritysideani yhtäkkiä muuttui. Olin alusta asti suunnitellut ottavani taideterapian osaksi yritystäni, mutta aloitettuani taideterapiaopinnot sain pari uutta oivallusta: 1) Taideterapiasta tulisi yritykseni pääpainopiste. 2) En ole koskaan erityisesti tykännyt maalaamisesta.
Jälkimmäinen oivallus oli yllättävä mutta aivan selkeä. Jos minulla on vapaa-aikaa ja haluan tehdä taidetta, valitsen piirtämisen, en koskaan maalaamista. Olin kuitenkin kirjannut LTS:ni ylös tilaustyöt maalaten yhdeksi tuotteekseni (päätuotteeksi itse asiassa). Minun oli muokattava tekstejä, mutta nyt olin uuden ongelman edessä. Tilausmaalaukset olivat ainoa tuote, jonka tuottopotentiaaliin oikeasti luotin. Jos poistan tuotteen, luovunko samalla palkastani? Mutta en voi pakottaakaan itseäni tekemään jotain, mistä en nauti. Ei ole vaihtoehtoja. Uusyrityskeskuksen neuvoja oli kehunut maalauksiani kovasti. Mitäköhän hän sanoisi, jos saisi tietää, että kaikkein lupaavin osa yritysideaani oli nyt poistettu?
Taideterapian tärkeys ja keskeisyys on minulle tällä hetkellä niin selkeä, että minulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin mennä suoraan sitä kohti.
Jatkossa tulen todennäköisesti kirjoittamaan paljon sosiaali- ja terveysalaan, psykologiaan ja tietysti taideterapiaan liittyviä tekstejä.
Tervetuloa lukemaan, närkästymään ja pohtimaan!
---
Lue vanhempi tekstini luovuudesta ja taideblokista:
Kutsumus vai kirous?
Kun palasimme Suomeen, lupasin itselleni, että tästä eteenpäin aion elää sellaista elämää, kun itse haluan. Yritän muuttaa asioita, joihin en ole tyytyväinen. Kuljen kohti unelmiani.
Tein parhaani, ettei vanha lähtöä edeltänyt elämä olisi imaissut minua takaisin mukaansa. En halunnut palata samoihin rooleihin, samojen ongelmien pariin. Olin jo pitkään haaveillut oman taidealan yrityksen perustamisesta ja päätin, että nyt olisi sen aika. Nyt alkaisi uusi elämä.
Vaan ei se käynytkään niin helposti. Heti Balin rannoilta Suomeen tupsahdettuamme aloitin kolmeviikkoisen yrityskurssin, jonka olin löytänyt TE-toimiston kautta. Kurssin tavoitteena oli tehdä liiketoimintasuunnitelma (tuttavallisemman LTS) valmiiksi. Emme kuitenkaan tehneet niin. Aika meni johonkin, en tiedä mihin. Koin oloni pettyneeksi. Meille luennoitiin osakeyhtiöiden lakikiemuroista. Itse olin kiinnostunut vain toiminimen avaamisesta. Kurssin antoisimpana päivänä (sinä ensimmäisenä) saimme kertoa pienissä ryhmissä toisillemme liikeideoistamme. Tästä lähtee, ajattelin riemuissani, mutta loppukurssi oli pelkkää alamäkeä. Jätin pitkän ja seikkaperäisen palautteen, jossa tein ehdotuksia ryhmäytymisen, kotitehtävien ja liikesuunnitelman eteenpäin viemisen suhteen.
Kurssi lannisti minut niin, että meni monta viikkoa, ennen kuin uskalsin edes varata aikaa Uusyrityskeskuksen yritysneuvojalle. Eikä tämäkään tapaaminen vastannut odotuksiani. "Me autamme sinua liiketoimintasuunnitelman kanssa," nettisivuilla luki, mutta yritysneuvojalla oli toinen ääni kellossa. "Eihän me voida tehdä sitä liiketoimintasuunnitelmaa sun kanssa," hän selitti kärsivällisesti ja katsoi minua, kuin olisin ihan hupsu. "Kyllä sun pitää tehdä se ihan itse." Miksiköhän varasin sitten ajan yritysneuvojalle? Hmm.
(Teksti jatkuu kuvan alla.)
 |
| Photo by Svetlana Pochatun on Unsplash |
Kun olin päässyt yli pettymyksestäni, tein itselleni aikataulun. Joka aamu levitin eteeni yrityksen perustamisoppaan vuodelta 2018, avasin koneellani liiketoimintasuunnitelman pohjan ja ryhdyin kahlaamaan perustamisopasta läpi tehden koneellani muistiinpanoja. Kohta kohdalta.
Kokemus ja koulutus. Taidot ja osaaminen. Vahvuudet ja heikkoudet. Miten paikkaan heikkouksiani? Hmm. Suurin heikkouteni tällä hetkellä taitaa olla vitutus, kun en saa apua. Mitä lisäkoulutusta aion hankkia? Mistä kysyn neuvoa? No en ainakaan Uusyrityskeskuksesta. Kontaktiverkosto?
Nimeä tuotteesi. Anna esimerkkejä hintoineen. Tämän teen varmaan myöhemmin…
Perustele valitsemasi hinnoittelumalli. Siis mikä?
Miten erottaudut kilpailijoista? Öö, olemalla oma itseni?
Mikä on kohderyhmäsi? Kuinka paljon asiakkaita on? No mistä v*tusta minä sen voin tietää?! Ärsyttää!
Neuvotteluvaltit?! Yrityksen nimi ja sen sisältämä viesti! Kuka tekee kirjanpidon?
Tarvitsetko neuvontaa? Mistä aiot hakea sitä? No sen kuin tietäisi!!!
Apua!!!
Olin LTS:ni kanssa vaikeuksissa. Kaikki tuntui ristiriitaiselta ja hankalalta. Taustalla tykytti suurempi pelko: onko tässä liikaa vastuuta minulle? Haluanko kantaa tämä kaiken? En uskalla!
Avauduin ongelmatilanteestani useille ihmisille. He kaikki vastasivat minulle samalla tavalla: "Ei se ole niin vakavaa." Liiketoimintasuunnitelmalla ei kuulemma ole paljoakaan merkitystä. Riittää, että keksii siihen jotain. Se on vain muodollisuus. Se on olemassa vain minua - ei Suomen valtiota - varten.
Mutta miten voisin pyörittää yritystä, jos yrityksen hahmottaminenkin tuottaa minulle näin paljon ongelmia? Miten osaisin tehdä kaiken ja ottaa kaiken huomioon, kun en saa päätettyä yritykselleni edes nimeä tai tuotteita.
Suomen byrokratiassa on mielenkiintoinen ristiriita. Minä kun olin ajatellut vain aloittaa. Mutta jos haluaa saada starttirahaa, sitä on haettava, ennen kuin aloittaa. Starttirahahakemusta varten pitää olla valmis liiketoimintasuunnitelma, johon pitää kirjata asiakasryhmät, tuotteet, katteet ja muut vempaimet. Minun pitää siis tietää tuotteeni, ennen kuin olen päässyt testaamaan ja kehittämään tuotteitani. Täytyy tietää asiakasryhmäni, ennen kuin olen päässyt tutkimaan, mikä se voisi olla. Putting the cart before the horse, Yhdysvalloissa sanottaisiin. (Siellä onkin aloittaminen tehty helpoksi, mutta ei siitä nyt sen enempää.)
Niinpä hieno LTS:ni on mutukertomus siitä, mitä olin ajatellut kokeilla ja kenen kuvittelen olevan ehkä kiinnostunut. Kaikki perustuu intuitioon. Starttirahaa ei nimittäin voi saada, jos yritystoiminta on jo alkanut. Omalle yritykselle ei saa edes avata omaa Facebook-sivua. En ihan ymmärrä, ketä tämä palvelee. Ja miten ihmeessä voisin olla päättänyt yritykselleni nimen jo tässä vaiheessa? Enhän edes tiedä tarkalleen, mitä yritys tulee tekemään! Miten voisin tietää ennen kuin kokeilen?
Tilannetta ei yhtään helpota se, että pari viikkoa sitten yritysideani yhtäkkiä muuttui. Olin alusta asti suunnitellut ottavani taideterapian osaksi yritystäni, mutta aloitettuani taideterapiaopinnot sain pari uutta oivallusta: 1) Taideterapiasta tulisi yritykseni pääpainopiste. 2) En ole koskaan erityisesti tykännyt maalaamisesta.
Jälkimmäinen oivallus oli yllättävä mutta aivan selkeä. Jos minulla on vapaa-aikaa ja haluan tehdä taidetta, valitsen piirtämisen, en koskaan maalaamista. Olin kuitenkin kirjannut LTS:ni ylös tilaustyöt maalaten yhdeksi tuotteekseni (päätuotteeksi itse asiassa). Minun oli muokattava tekstejä, mutta nyt olin uuden ongelman edessä. Tilausmaalaukset olivat ainoa tuote, jonka tuottopotentiaaliin oikeasti luotin. Jos poistan tuotteen, luovunko samalla palkastani? Mutta en voi pakottaakaan itseäni tekemään jotain, mistä en nauti. Ei ole vaihtoehtoja. Uusyrityskeskuksen neuvoja oli kehunut maalauksiani kovasti. Mitäköhän hän sanoisi, jos saisi tietää, että kaikkein lupaavin osa yritysideaani oli nyt poistettu?
Taideterapian tärkeys ja keskeisyys on minulle tällä hetkellä niin selkeä, että minulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin mennä suoraan sitä kohti.
Jatkossa tulen todennäköisesti kirjoittamaan paljon sosiaali- ja terveysalaan, psykologiaan ja tietysti taideterapiaan liittyviä tekstejä.
Tervetuloa lukemaan, närkästymään ja pohtimaan!
---
Lue vanhempi tekstini luovuudesta ja taideblokista:
Kutsumus vai kirous?
Kommentit
Lähetä kommentti