Oman lajin löytäminen

Kävin eilen uimassa - tai oikeastaan vesijuoksemassa - lähimmässä uimahallissa. Uimisen jälkeen olin niin väsynyt, etteivät käteni jaksaneet olla lapasissa. Vesijuoksin ehkä 45 minuuttia. En ole ihan varma, mutta tuntuu, että tämänaamuinenkin väsymys on enimmäkseen uinnista johtuvaa. 

Olen ollut pitkään liikkumatta ja tuntuu niin kuin jokin kehossani olisi jämähtänyt paikoilleen. Ehkä lymfanesteet tai muutakin. En ole elimistön rakenteen asiantuntija. Ehkä uinnin myötä se jokin on vihdoinkin lähtenyt liikkeelle pitkästä aikaa.

Koko elämäni ajan olen etsinyt omaa lajiani. Jo teini-ikäisenä luin Demistä, miten tärkeää on löytää se oma tapa liikkua, jotta kunnon ylläpitäminen tuntuisi suhteellisen helpolta ja mukavalta. Olen kokeillut perinteistä jumppaa kotona, pilatesta ja eri joogamuotoja. Olen käynyt kuntosalilla itsenäisesti ja osallistunut monenmoisille ohjatuille tunneille bodypumpista jumppapallotreeniin. Vuosien ajan harrastin tanssia. Kokeilin varmaan viittä eri tanssilajia löytämättä omaani. Harrastin myös ratsastusta muutaman vuoden ajan. Koulun liikuntatuntien joukkuepelikokemukset ovat antaneet minulle ihan riittävästi kokemusta niistä lajeista koko elämäksi. Sulkapallo on ollut ainoa peli, jota edes jotenkuten siedän. Olen kokeillut myös tennistä eräällä viikon kestäneellä tennisleirillä. Jossakin vaiheessa harrastin vähän aikaa myös taekwondoa. Kokemukseni tankotanssista ja akrobatiasta inspiroivat minua kirjoittamaan blogitekstin uuden lajin kokeilemisesta ja siihen liittyvistä nolouden tunteista (englanniksi).

(Teksti jatkuu kuvan alla.)

Photo by Artem Verbo on Unsplash

No, ihmettelet ehkä, että miksen "löytänyt" uintia aikaisemmin? Enkö ole eläessäni käynyt uimassa?

Olen käynyt! Olen uinut uimahalleissa sekä sisällä että ulkona. Olen uinut merissä, järvissä ja joissa. Olen uinut ainakin yhdessä lammessa sekä kylpyammeessa. Olen myös kosketuksissa veden kanssa aina, kun käyn suihkussa eli aika usein. 

Tässä postauksessa haluan kertoa, miksi pidän uimisesta ja siinä sivussa ehkä selvittää, miksen ole "löytänyt" tätä lajia aikaisemmin. Jos sinäkään et ole löytänyt vielä omaa lajiasi, ehkä kirjoitukseni antaa etsintääsi uutta näkökulmaa. Ehkä - kuten minäkin - oivallat, että asiaa pitääkin lähestyä ihan eri näkökulmasta kuin olet aikaisemmin tehnyt. 

Eli tässä syyt, miksi pidän uimisesta:

• Uidessa keho tuntuu kevyeltä. Inhoan maalla liikkumisessa sitä, että huonokuintoinen kehoni ei meinaa jaksa hypätä, juosta tai tehdä vatsalihasta. Painovoima tuntuu raadolliselta. Maalla tunnen kehoni myös todella selvästi ja liikkuessa se tuntuu hitaalta, heikolta ja jäykältä. Inhoan siis liikuntaa, koska se saa minut inhoamaan kehoani. Uinti ei tätä tee. Keho tuntuu vedessä eteeriseltä, kevyeltä ja vahvalta.
• Uinti ei tunnu liikunnalta. Jostain minulle tuntemattomasta syystä en tunne rasitusta uidessani vaan vasta jälkeen päin altaasta noustuani. Kun uin, en rasitu enkä oikeastaan hengästy. Minulle ei tule jano eikä tietenkään hiki. Koska inhoan liikunnassa juuri näitä asioita, on mieletöntä, että löysin lajin, missä niitä ei ole. Assosioin rasituksen kurjuuteen, ja näin ollen uinti ei ole kurjaa siinä missä muu liikunta on.
  
• Vesi on ihana elementti. Vesi virkistää, viilentää, puhdistaa ja rauhoittaa. Vesi on tosi zen. En voi kuvitella olevani stressaantunut vedessä. Edes silloin kun kävin sukeltamassa, vaikka se pelottikin ensin.
  
• Ehkä veden rentouttavasta vaikutuksesta johtuen uimahallissa vallitsee rento tunnelma. Se ei vaikuta paikalta, minne tullaan kiduttamaan itseään, vaan nauttimaan.
  
• Rakastan suihkussa käymistä ja uimahallissa suihkurituaali on osa kokemusta. Minkään muun treenin jälkeen ei ole tehnyt mieli jäädä pukuhuoneeseen suihkuun. Uinnin jälkeen se on pakko tehdä ja se tuntuu hyvältä.
• Uinnin jälkeen pääsee saunaan! Self-explanatory. Mikään ei rentouta niin kuin sauna.
• Koko uintioperaatio tuntuu kokonaisuudessaan rentouttavalta. Rento tunnelma, vesi, suihku ja sauna. Venyttely kotona. Ah!
  
• Uinti on tekosyy tehdä kivat letit päähän.
• Olen yleensä vastustanut välineurheilua. Mielipiteeni on ollut jyrkkä jos oikeasti haluat pelata jalkapalloa, pelaat sitä vaikka mädällä tomaatilla. Olen ollut itselleni ankara enkä ole antanut itseni hankkia kunnon välineitä oikeastaan mitään varten. Olen selittänyt tämän sillä, että haluan keskittyä itse tekemiseen. Jos tykkään harrastuksessa enemmän välineistä kuin itse tekemisestä, jokin on vinossa. Hiljattain olen rentouttanut näkökulmaani ja uinnin myötä löysin sisältäni pienen välineurheilijan. Tajusin, että ei ole mitään pahaa siinä, että hankkii itselleen kivat varusteet ja nauttii niistä. Totta kai uinti on mukavaa, mutta en arvostaisi itseäni, jos pakottaisin itseni siihen ilman kunnon pyyhettä, uimapukua, uimalaseja, saippuaa ja hiustenkuivaajaa. Nämä kaikki lisäävät harrastuksen miellyttävyyttä ja kasvattavat arvostustani sitä ja itseäni kohtaan. Elämässä ei ole kyse pelkästään tekemisen flow'sta. Meillä on myös tämä ihana aineellinen todellisuus, josta kuuluu nauttia.
• Tykkään kloorin tuoksusta.
• Uinti on lempeää. Juoksu esimerkiksi uuvuttaa minut kahdessa minuutissa. Keho tuntuu huonokuntoiselta ja petyn itseeni. Tulee paha mieli. Vedessä sen sijaan jaksan juosta 45 minuuttia. Keho tuntuu kevyeltä ja tekeminen on rentoa ja mukavaa. Jälkeenpäin olen todella puhki, mutta fiilis on hyvä.
• Pidän siitä, että pukuhuoneessa näen kaiken ikäisiä ja erilaisia alastomia vartaloita. Se on kehopositiivista ja pitää minut kiinni realiteeteissa.

Miksen ole siis tajunnut pitäväni uinnista aikaisemmin, vaikka olenkin uinut silloin tällöin?

Olen aikaisemmin pitänyt uimahalleja erittäin epämiellyttävinä paikkoina. Nytkin menen mieluiten uimaan hiljaisimpaan aikaan, mutta en enää ahdistu sietämättömästi, jos lapsi tuijottaa minua pukuhuoneessa tai jos minun pitää peseytyä muiden ihmisten edessä. Pidän kehostani paljon enemmän kuin ennen, eikä minua niin ahdista olla alasti tai uimapuvussa ihmisten edessä. 

Olin tottunut ajattelemaan, että liikunta on aina kurjaa. Koska uinti oli mukavaa, en nähnyt sitä liikuntana. Eilenkin uidessani mietin koko ajan, että mitä liikuntaa tämä muka on. Tämähän on kivaa. Jopa kivempaa kuin jooga. Koska sorrun monesti suorituskeskeisyyteen, uiminen tuntui minusta ajantuhlaukselta. Miksi käyttää aikaa johonkin, josta ei ole mitään hyötyä? (Tämä ajattelutapa on muutenkin vahingollinen.) 

En ole "löytänyt" uintia aikaisemmin, koska olen elänyt ahdistuksessa ja perfektionismissa. Liikunta oli minulle aina pakkopullaa - jotain, mitä oli pakko tehdä, vaikkei yhtään huvittanut. Kun etsin omaa lajiani, etsin lajia, jota voisin edes jonkin verran sietää. En tiennyt, että olisi olemassa laji, josta voisin pitää. 

Tämä ei ole minulle liikuntaa. Liikunta on edelleen mielestäni ikävä asia. Uiminen on minulle tapa rentoutua ja päästää irti. Nähtäväksi jää, kuinka pitkään se on osa elämääni, mutta tällä hetkellä tuntuu ainakin hyvältä.

Minä uimassa Tokerau Beach:illä Uudessa-Seelannissa. Photo by Aapo Oinonen.