Luovan terapian voima - ensimmäinen koulutehtävä
Tunsin luovan terapian voiman ensimmäisen kerran jo vuosia sitten, kun käytin Julia Cameronin Tie luovuuteen -kirjaa lääkkeenä masennukseen ja ahdistukseen. En silloin tajunnut tekeväni taideterapeuttisia harjoituksia. Kirjassa pyydettiin käsittelemään omaa lapsuutta, traumoja, uskomuksia, haaveita ja arvoja erilaisten luovien piirustus- ja kirjoitusharjoitusten kautta. Olin yllättynyt siitä, miten paljon apua kirjasta ja harjoituksista minulle tuolloin oli. Ajattelin sen johtuvan siitä, että olin aina ollut taiteellinen persoona. Toki taiteelliset harjoitukset auttaisivat taiteellista persoonaa enemmän kuin muut.
Kärsin myös jo vuosia kestäneestä taideblokista, jota kirja lähti pikku hiljaa avaamaan. Se oli vaikeaa, mutta sain alkusysäyksen piirtämisen ja maalaamisen uudelleen aloittamiselle. Muutama vuosi kirjan läpikäymisen jälkeen pystyin piirtämään jo lähes päivittäin.
Viimeksi tällä viikolla tunsin luovan terapian voiman taas. Tein taideterapiakoulusta saamaamme kotitehtävää. Tehtävänä oli tehdä isolle paperille "Voimavaratammi". Ensin paperille piirretään, maalataan tai askarrellaan vapaavalintaisella tekniikalla puu. Sitten puun kirjoitetaan omia voimavaroja, runkoon asioita, joissa on hyvä, oksiin mieluisia harrastuksia ja lehtiin unelmia.
Tehtävä ei ehkä kuulosta kovin kummoiselta, mutta minuun se teki syvän vaikutuksen. Ryhdyin askartelemaan tammea ruskeasta ja vihreästä paperista. Tähän meni 50 minuuttia ja se oli todella triggeröivää. Erikeeperin haju ja levittäminen, paperinpalojen liimaaminen ja alustaan kiinni painelu, paperin tuntu käsissä, paperin leikkaaminen - kaikki tämä nosti minussa pintaan voimakkaita tunteita. Turhuuden tunnetta, merkityksettömyyden tunnetta, vihaa…
Tajusin, että kyse oli kehollisuudesta. Olen erittäin älyllinen ihminen ja viihdyn pääni sisällä. Puun askartelu vei minut johonkin alkukantaiseen tilaan, ehkä lapsuuteen, jolloin kaikki oli paljon kehollisempaa. Kun olin kaupassa ostamassa papereita tehtävää varten, intuitio kehotti minua ostamaan värillisiä kartonkeja, jotta voisin askarrella tammen tällä tavalla. Oli hyvä, että seurasin intuition ääntä.
Askartelin ja sisälläni myllersivät voimakkaat tunteet. Meinasin purskahtaa itkuun, että tätäkö elämäni nyt on.
Kun siirryin harjoituksen seuraavaan vaiheeseen eli voimavarojen miettimiseen ja ylös kirjaamiseen, tunteet laantuivat ja hävisivät. Tunsin helpotusta mutta minua myös harmitti. Tuntui, että olin ollut jonkin tärkeän äärellä, ja nyt potentiaali uusista oivalluksista oli mennyt sivu suun.
Kirjattuani voimavarat ylös päätin kuitenkin vielä koristella kuvaa maalaamalla, jolloin kehollisuustunteet tulivat takaisin. Puolison veljen yksivuotias tytär oli ollut meillä käymässä ja triggeröinyt minussa häpeää kehollisuudestani. Tajusin, että olen työntänyt yhteyttä kehooni ja kehollisuutta pois koko elämäni ajan - olen hävennyt sitä syvästi. Tästä syystä sairastuin syömishäiriöönkin. Monet asiat loksahtivat paikoilleen. En ollutkaan ruma ja vastenmielinen. Kehollisuuteni oli vain lapsuudessa hävettänyt vanhempiani, ketkä olivat työntäneet sen pois, mikä oli saanut minut näkemään kehoni rumana ja vastenmielisenä.
Koin nämä oivallukset todella syvällisinä ja mullistavina. Olin pöllämystynyt, miten voimakkaaksi tämä voimavaratammitehtävä osoittautuikaan.
(Teksti jatkuu kuvan alla.)
Tehtävän ensimmäinen vaihe oli siis tehdä voimavaratammi itse. Toinen vaihe oli teettää voimavaratammi toisella henkilöllä. Tykkään tosi paljon siitä, että ei pyydetä toista ihmistä tekemään mitään, mitä ei olisi itse kokeillut. Siihen mennessä, kun olen saanut itselleni taideterapeutti-nimikkeen, olen käynyt monta tuntia itsekin taideterapiassa. Lisäksi haluan testata kaikki harjoitukset itse, ennen kuin pyydän asiakkaitani tekemään niitä.
Teetettyäni tämän voimavaratammitehtävän asiakkaalla tajusin, miten paljon analyyttinen pohtiminen rajoittaa taideterapeuttista prosessia. Taideterapiaprosessin mielenkiintoisin osa ovat nimittäin asiakkaan alitajunnasta nousevat kuvat ja niiden tarjoamat uudet oivallukset. On upeaa nähdä, miten kuvaan piirtyy jotain uutta ja aiemmin tiedostamatonta – ja saada se oivallus ja näkökulman muutos siitä kuvasta.
Tässä tehtävässä ainoa alitajunnasta nouseva kuva oli itse puu. Asiakas voi käyttää puun tekemisessä luovuuttaan ja toteuttaa sen valitsemallaan tavalla ja välineellä. Jokaisesta puusta tulee uniikki ja on jännittävää seurata, miten asiakkaan puu heijastelee hänen persoonallisuuttaan. Omalle asiakkaalleni minulla oli tarjota välineiksi tällä kertaa akryylimaaleja, värikartonkeja, puuvärejä ja väritusseja.
Huomionarvoista asiakkaani puussa oli erityisesti se, ettei se ollut juurtunut maahan. Sen sijaan puu leijaili juuret vapaina liehuen hattarapilvessä. Asiakas otti asian puheeksi ja koki voimaantuneensa nähdessään ikään kuin itsensä leijailemassa vapaana matkalla jonnekin kauas. Matkustaminen oli yksi asiakkaan mieliharrastuksista.
Piirtäessään puuta asiakas koki suorituspaineita. Hänellä oli mielessään tietty mielikuva valmiista puusta ja hän koki painetta tehdä puu tietynnäköiseksi, valmiiksi. Rupesimme keskustelemaan suorittamisesta ja toisaalta leikkimisestä – tekemisestä ilman päämäärää ja tarkoitusta. Hänellä luki yhtenä unelmana "taikuus", joka hänen tapauksessaan heijasteli kaipuuta lapsuuden noitakeittoleikkeihin, joilla ei ollut mitään muuta tarkoitusta kuin olla hauskoja.
Perusvoimien, taitojen, harrastusten ja unelmien miettiminen vei aika paljon aikaa (myös omassa voimavaratammityössäni). Koin, että sen anti ei ole tässä tehtävässä niin merkittävä. Voi olla tietenkin hyödyllistä miettiä ajan kanssa omia voimavarojaan, jos niitä ei tule muuten mietittyä, ja kirjata ne ylös johonkin, minkä voi laittaa seinälle ja katsella myöhemmin. Analyyttinen pohdinta vie kuitenkin aikaa pois intuitiivisilta oivalluksilta, jotka ovat taideterapian paras anti.
Oivalsin, että terapiasession kulku riippuu täysin asiakkaasta. Kyseinen asiakas oli kyllästynyt piirtämiseen eikä ollut innoissaan siitä. Hän myös koki tehtävän liian rajoittavana ja ehkä itselleen sillä hetkellä tarpeettomana. Tehdessämme alkumeditaatiota hänen mieleensä nousi kiehtovia muotoja mielikuvina. Ehkä jos olisin antanut hänen piirtää näitä muotoja puun sijaan, sessio olisi voinut mennä paljon syvemmälle ja olla paljon hedelmällisempi sekä minulle että hänelle.
Uskon, että asiakkaan saapuessa terapiaan hänen alitajuntansa on valmiina auttamaan häntä kohtaamaan tunnelukkojaan, tiedostamattomia kaavojaan ja pelkojaan. Jos en räätälöi sessiota asiakkaan tarpeen mukaan vaan annan asiakkaalle ennalta päätetyn tehtävän, asiakas voi kokea tämän torjuntana ja mennä jopa shokkiin.
Tiedostan kuitenkin, että koulutehtävissämme on tarkoitus vain kokeilla erilaisia tehtävätyyppejä ja tekniikoita, ja se on todella hyvä. Jos en olisi kokeillut tätä tehtävää, en olisi saanut näitä tärkeitä oivalluksia.
En tietenkään väitä, ettei tämä tehtävä olisi kenellekään sopiva tai hedelmällinen. Jos tunnet vetoa voimavaratammitehtävään, anna mennä! Tunsin itsekin vetoa kyseiseen tehtävään, vaikka omat voimavarani olivatkin itselleni suhteellisen selvät, enkä kokenut, että sain sillä saralla mitään uusia oivalluksia.
Jos et ole varma, mistä saat elämässäsi voimaa, mitä oikeastaan osaat, mistä pidät ja mistä unelmoit, voimavaratammitehtävä voi tarjota sinulle todella tärkeitä oivalluksia itsestäsi, selkiyttää identiteettiäsi ja elämäsi suuntaa.
Kärsin myös jo vuosia kestäneestä taideblokista, jota kirja lähti pikku hiljaa avaamaan. Se oli vaikeaa, mutta sain alkusysäyksen piirtämisen ja maalaamisen uudelleen aloittamiselle. Muutama vuosi kirjan läpikäymisen jälkeen pystyin piirtämään jo lähes päivittäin.
Viimeksi tällä viikolla tunsin luovan terapian voiman taas. Tein taideterapiakoulusta saamaamme kotitehtävää. Tehtävänä oli tehdä isolle paperille "Voimavaratammi". Ensin paperille piirretään, maalataan tai askarrellaan vapaavalintaisella tekniikalla puu. Sitten puun kirjoitetaan omia voimavaroja, runkoon asioita, joissa on hyvä, oksiin mieluisia harrastuksia ja lehtiin unelmia.
Tehtävä ei ehkä kuulosta kovin kummoiselta, mutta minuun se teki syvän vaikutuksen. Ryhdyin askartelemaan tammea ruskeasta ja vihreästä paperista. Tähän meni 50 minuuttia ja se oli todella triggeröivää. Erikeeperin haju ja levittäminen, paperinpalojen liimaaminen ja alustaan kiinni painelu, paperin tuntu käsissä, paperin leikkaaminen - kaikki tämä nosti minussa pintaan voimakkaita tunteita. Turhuuden tunnetta, merkityksettömyyden tunnetta, vihaa…
Tajusin, että kyse oli kehollisuudesta. Olen erittäin älyllinen ihminen ja viihdyn pääni sisällä. Puun askartelu vei minut johonkin alkukantaiseen tilaan, ehkä lapsuuteen, jolloin kaikki oli paljon kehollisempaa. Kun olin kaupassa ostamassa papereita tehtävää varten, intuitio kehotti minua ostamaan värillisiä kartonkeja, jotta voisin askarrella tammen tällä tavalla. Oli hyvä, että seurasin intuition ääntä.
Askartelin ja sisälläni myllersivät voimakkaat tunteet. Meinasin purskahtaa itkuun, että tätäkö elämäni nyt on.
Kun siirryin harjoituksen seuraavaan vaiheeseen eli voimavarojen miettimiseen ja ylös kirjaamiseen, tunteet laantuivat ja hävisivät. Tunsin helpotusta mutta minua myös harmitti. Tuntui, että olin ollut jonkin tärkeän äärellä, ja nyt potentiaali uusista oivalluksista oli mennyt sivu suun.
Kirjattuani voimavarat ylös päätin kuitenkin vielä koristella kuvaa maalaamalla, jolloin kehollisuustunteet tulivat takaisin. Puolison veljen yksivuotias tytär oli ollut meillä käymässä ja triggeröinyt minussa häpeää kehollisuudestani. Tajusin, että olen työntänyt yhteyttä kehooni ja kehollisuutta pois koko elämäni ajan - olen hävennyt sitä syvästi. Tästä syystä sairastuin syömishäiriöönkin. Monet asiat loksahtivat paikoilleen. En ollutkaan ruma ja vastenmielinen. Kehollisuuteni oli vain lapsuudessa hävettänyt vanhempiani, ketkä olivat työntäneet sen pois, mikä oli saanut minut näkemään kehoni rumana ja vastenmielisenä.
Koin nämä oivallukset todella syvällisinä ja mullistavina. Olin pöllämystynyt, miten voimakkaaksi tämä voimavaratammitehtävä osoittautuikaan.
(Teksti jatkuu kuvan alla.)
 |
| Photo by Kevin Young on Unsplash |
Tehtävän ensimmäinen vaihe oli siis tehdä voimavaratammi itse. Toinen vaihe oli teettää voimavaratammi toisella henkilöllä. Tykkään tosi paljon siitä, että ei pyydetä toista ihmistä tekemään mitään, mitä ei olisi itse kokeillut. Siihen mennessä, kun olen saanut itselleni taideterapeutti-nimikkeen, olen käynyt monta tuntia itsekin taideterapiassa. Lisäksi haluan testata kaikki harjoitukset itse, ennen kuin pyydän asiakkaitani tekemään niitä.
Teetettyäni tämän voimavaratammitehtävän asiakkaalla tajusin, miten paljon analyyttinen pohtiminen rajoittaa taideterapeuttista prosessia. Taideterapiaprosessin mielenkiintoisin osa ovat nimittäin asiakkaan alitajunnasta nousevat kuvat ja niiden tarjoamat uudet oivallukset. On upeaa nähdä, miten kuvaan piirtyy jotain uutta ja aiemmin tiedostamatonta – ja saada se oivallus ja näkökulman muutos siitä kuvasta.
Tässä tehtävässä ainoa alitajunnasta nouseva kuva oli itse puu. Asiakas voi käyttää puun tekemisessä luovuuttaan ja toteuttaa sen valitsemallaan tavalla ja välineellä. Jokaisesta puusta tulee uniikki ja on jännittävää seurata, miten asiakkaan puu heijastelee hänen persoonallisuuttaan. Omalle asiakkaalleni minulla oli tarjota välineiksi tällä kertaa akryylimaaleja, värikartonkeja, puuvärejä ja väritusseja.
Huomionarvoista asiakkaani puussa oli erityisesti se, ettei se ollut juurtunut maahan. Sen sijaan puu leijaili juuret vapaina liehuen hattarapilvessä. Asiakas otti asian puheeksi ja koki voimaantuneensa nähdessään ikään kuin itsensä leijailemassa vapaana matkalla jonnekin kauas. Matkustaminen oli yksi asiakkaan mieliharrastuksista.
Piirtäessään puuta asiakas koki suorituspaineita. Hänellä oli mielessään tietty mielikuva valmiista puusta ja hän koki painetta tehdä puu tietynnäköiseksi, valmiiksi. Rupesimme keskustelemaan suorittamisesta ja toisaalta leikkimisestä – tekemisestä ilman päämäärää ja tarkoitusta. Hänellä luki yhtenä unelmana "taikuus", joka hänen tapauksessaan heijasteli kaipuuta lapsuuden noitakeittoleikkeihin, joilla ei ollut mitään muuta tarkoitusta kuin olla hauskoja.
Perusvoimien, taitojen, harrastusten ja unelmien miettiminen vei aika paljon aikaa (myös omassa voimavaratammityössäni). Koin, että sen anti ei ole tässä tehtävässä niin merkittävä. Voi olla tietenkin hyödyllistä miettiä ajan kanssa omia voimavarojaan, jos niitä ei tule muuten mietittyä, ja kirjata ne ylös johonkin, minkä voi laittaa seinälle ja katsella myöhemmin. Analyyttinen pohdinta vie kuitenkin aikaa pois intuitiivisilta oivalluksilta, jotka ovat taideterapian paras anti.
Oivalsin, että terapiasession kulku riippuu täysin asiakkaasta. Kyseinen asiakas oli kyllästynyt piirtämiseen eikä ollut innoissaan siitä. Hän myös koki tehtävän liian rajoittavana ja ehkä itselleen sillä hetkellä tarpeettomana. Tehdessämme alkumeditaatiota hänen mieleensä nousi kiehtovia muotoja mielikuvina. Ehkä jos olisin antanut hänen piirtää näitä muotoja puun sijaan, sessio olisi voinut mennä paljon syvemmälle ja olla paljon hedelmällisempi sekä minulle että hänelle.
Uskon, että asiakkaan saapuessa terapiaan hänen alitajuntansa on valmiina auttamaan häntä kohtaamaan tunnelukkojaan, tiedostamattomia kaavojaan ja pelkojaan. Jos en räätälöi sessiota asiakkaan tarpeen mukaan vaan annan asiakkaalle ennalta päätetyn tehtävän, asiakas voi kokea tämän torjuntana ja mennä jopa shokkiin.
Tiedostan kuitenkin, että koulutehtävissämme on tarkoitus vain kokeilla erilaisia tehtävätyyppejä ja tekniikoita, ja se on todella hyvä. Jos en olisi kokeillut tätä tehtävää, en olisi saanut näitä tärkeitä oivalluksia.
En tietenkään väitä, ettei tämä tehtävä olisi kenellekään sopiva tai hedelmällinen. Jos tunnet vetoa voimavaratammitehtävään, anna mennä! Tunsin itsekin vetoa kyseiseen tehtävään, vaikka omat voimavarani olivatkin itselleni suhteellisen selvät, enkä kokenut, että sain sillä saralla mitään uusia oivalluksia.
Jos et ole varma, mistä saat elämässäsi voimaa, mitä oikeastaan osaat, mistä pidät ja mistä unelmoit, voimavaratammitehtävä voi tarjota sinulle todella tärkeitä oivalluksia itsestäsi, selkiyttää identiteettiäsi ja elämäsi suuntaa.
Kommentit
Lähetä kommentti