30 päivän medialakko
Okei. Nyt mä vihdoin teen sen. Tällä kertaa koko 30 päivää. Jaksan loppuun asti.
Olen tehnyt mediadetoxeja aikaisemminkin. Olen kutsunut niitä myös teknologiadetoxeiksi. Julia Cameron kutsuu niitä lukulakoiksi, ja häneltä tämän idean ensimmäistä kertaa nappasinkin kokeiltavakseni vuonna 2012, 13 tai 14 - en muista enää.
Julia Cameron on siis varsin tunnetun Tie luovuuteen -kirjan kirjoittaja. Kirja on kirjoitettu alun perin 90-luvulla, ja jo silloin teknologia oli sen verran iso luovuuden tappaja, että Cameron ohjeisti yhdessä kirjan luvussa ns. lukulakon olevan paikallaan. Koska silloin käsiemme jatkeena ei vielä kasvanut älypuhelimia, lukulakko viittasi muuhun median kulutukseen: lehtiin, kirjoihin, televisioon, tietokonepeleihin.
Aikanaan kirjaa lukiessani päivitin mielessäni lukulakon moderniin maailmaan ja olin viikon (niin kuin kirjassa ohjeistettiin) ilman nettiä, puhelinta, musiikkia sekä jo aiemmin mainittuja medioita - tai ainakin yritin. Muistaakseni en jaksanut olla koko viikkoa ilman, mutta sain kokea pienen maistiaisen. Mediadetoxin siemen lähti itämään.
Pari vuotta myöhemmin kokeilin medialakkoa uudestaan - ja sitten vielä uudestaan. Monta kertaa sitä harjoitettuani ennätykseni taitaa tällä hetkellä olla kaksi viikkoa. Mutta olen myös viisastunut sen suhteen, mitä lakossa kannattaa ja ei kannata tehdä. Koenkin olevani jo vähän asiantuntija tällä saralla. Voisin kirjoittaa aiheesta vaikka kirjan.
Ensin vähän motivaatiosta. Mikä siinä teknologialakossa tai mediadetoxissa on niin siistiä?
Sanalla (tai muutamalla) sanoen: kun pidän teknologiasta taukoa, saan elämäni takaisin.
Tässä välissä täytyy muistuttaa, että minä olen siis helposti addiktoituva persoona ja olenkin jäänyt riippuvaiseksi internetistä ja puhelimestani - erityisesti sosiaalisen median selailusta. Se vie huomioni pois epämukavista tunteista, joita en osaa käsitellä. Koska tunteet ovat elämä, ja teknologian pois vieminen paljastaa nämä tunteet, loogisesti koenkin saavani elämäni takaisin.
Teknologia tai media ei itsessään tietenkään ole mikään ongelma, vaan ongelmaksi muodostuu sen väärinkäyttö. On siis tärkeää, että lakonkaan aikana mediasta tai sisällöistä ei tehdä vihollista. Vaikka puhunkin "lakosta", en usko koviin keinoihin vaan asteittaiseen hyvältä tuntuvaan elämänmuutokseen.
Lakko tai detox ei minulle tarkoita sitä, että olisin täysin ilman mediaa tai teknologiaa. Liekö moinen mahdollistakaan?
Jos lakkoa haluaa kokeilla, onkin tärkeää tunnistaa omassa elämässään, millä tavalla mediaa käyttää itselleen hyvältä tuntuvalla tavalla, ja millä tavalla käyttö vahingoittaa omaa elämää. Toinen kokee sosiaalisen median kautta käytävät keskustelut itselleen voimallisina ja elintärkeinä - toinen feikkeinä ja pinnallisina. Lakon tarkoitus on minimoida itsensä ja elämänsä vahingoittaminen mediaa väärinkäyttämällä.
Ankarien sääntöjen sijaan olenkin kehittänyt seuraavanlaisen toimintatavan, jossa edetään hetki kerrallaan. Kun haluaa käyttää mediaa tai teknologista laitetta, on hyvä kysyä itseltään, "Teenkö tämän, koska haluan antaa itselleni jotain hyvää ja arvokasta? Vai teenkö tämän, koska jokin tässä hetkessä tuntuu pahalta ja haluan viedä huomion pois siitä?"
Tunnistat varmaan eron. Jos tunnen luovuuden pulppuavan ja haluan maalata ja tarvitsen ohjeita, jotka mahdollistavat sen minulle, voin hakea niitä netistä - tämä edesauttaa onnellisuuttani. Jos taas epäilen kykyäni maalata ja menen nettiin vertailemaan omia maalaustaitojani muiden taitoihin, ja masennun - tämä ei selkeästi edesauta onnellisuuttani. Tällaisia esimerkkejä on ziljoonia. Jokainen tilanne on erilainen. Kyse on siitä, kuinka rehellinen minä olen itselleni.
Teknologia ja media ovat loistavia työkaluja moneen. Lakon aikana hyödynnänkin teknologiaa ja mediaa monipuolisesti, kunhan se palvelee minua ja onnellisuuttani. Käytän esimerkiksi reittiopasta ja verkkopankkia sekä vastaavia arkea helpottavia palveluita. Omalla kohdallani ne eivät ole ongelma, sillä oma riippuvuuteni kohdistuu nimenomaan sosiaaliseen mediaan.
Sosiaalinen media onkin vähän kinkkisempi kysymys. Se on itselleni kuin miinakenttä, jossa miinojen välissä on ystäviä. Haasteenani on olla astumatta miinoihin samalla kun olen tekemisissä ystävieni kanssa. Joskus sosiaalisen median sisällöt ovat auttaneet minua hurjasti. Enimmäkseen niiden selailu kuitenkin turruttaa ja masentaa, joten sen vien ainakin minimiin. Mitä tulee ystävien kanssa jutteluun, otan skypen käyttöön. Yritän pitää keskustelut puhelin- tai videokeskusteluina, sillä viestien lähettely on yksi itseäni stressaava asia.
Mitä tulee omien sisältöjen jakamiseen, sallin sen itselleni. Minulla on arjessani jakamisen sijaan taipumusta pikemminkin kuluttaa muiden jakamia sisältöjä. Omien sisältöjen jakaminen jännittää - joten jos minun tekee mieli joskus jotain jakaa, sallin sen ilomielin.
Tänään on detoxini ensimmäinen päivä. Koska en voinut mennä selaamaan sosiaalista mediaa, istuin tekemään töitä. Mikäs sen mukavampaa. (Töiden tekeminen on sallittua, mutta pitää olla tarkkana, milloin "inspiraation etsimisestä" tulee "aloittamisen välttelyä".) Kun ajattelen, miten paljon enemmän tulen saamaan asioita aikaiseksi tämän detoxin aikana, minua alkaa pyörryttää.
Odotukset detoxille ovat seuraavat:
Ei ole varmaan kovin hyvä juttu, että detoxin ensimmäinen tavoite on saada paljon enemmän aikaiseksi? Ottaen huomioon että olen jo kerran palanut loppuun. Toivoisin, että tuo stressin väheneminen voisi olla ykköstavoitteeni. Kerran työnarkomaani, aina työnarkomaani? Toivottavasti ei sentään.
Olen tehnyt mediadetoxeja aikaisemminkin. Olen kutsunut niitä myös teknologiadetoxeiksi. Julia Cameron kutsuu niitä lukulakoiksi, ja häneltä tämän idean ensimmäistä kertaa nappasinkin kokeiltavakseni vuonna 2012, 13 tai 14 - en muista enää.
Julia Cameron on siis varsin tunnetun Tie luovuuteen -kirjan kirjoittaja. Kirja on kirjoitettu alun perin 90-luvulla, ja jo silloin teknologia oli sen verran iso luovuuden tappaja, että Cameron ohjeisti yhdessä kirjan luvussa ns. lukulakon olevan paikallaan. Koska silloin käsiemme jatkeena ei vielä kasvanut älypuhelimia, lukulakko viittasi muuhun median kulutukseen: lehtiin, kirjoihin, televisioon, tietokonepeleihin.
Aikanaan kirjaa lukiessani päivitin mielessäni lukulakon moderniin maailmaan ja olin viikon (niin kuin kirjassa ohjeistettiin) ilman nettiä, puhelinta, musiikkia sekä jo aiemmin mainittuja medioita - tai ainakin yritin. Muistaakseni en jaksanut olla koko viikkoa ilman, mutta sain kokea pienen maistiaisen. Mediadetoxin siemen lähti itämään.
Pari vuotta myöhemmin kokeilin medialakkoa uudestaan - ja sitten vielä uudestaan. Monta kertaa sitä harjoitettuani ennätykseni taitaa tällä hetkellä olla kaksi viikkoa. Mutta olen myös viisastunut sen suhteen, mitä lakossa kannattaa ja ei kannata tehdä. Koenkin olevani jo vähän asiantuntija tällä saralla. Voisin kirjoittaa aiheesta vaikka kirjan.
 |
| Photo: Fuu J on Unsplash |
Ensin vähän motivaatiosta. Mikä siinä teknologialakossa tai mediadetoxissa on niin siistiä?
Sanalla (tai muutamalla) sanoen: kun pidän teknologiasta taukoa, saan elämäni takaisin.
Tässä välissä täytyy muistuttaa, että minä olen siis helposti addiktoituva persoona ja olenkin jäänyt riippuvaiseksi internetistä ja puhelimestani - erityisesti sosiaalisen median selailusta. Se vie huomioni pois epämukavista tunteista, joita en osaa käsitellä. Koska tunteet ovat elämä, ja teknologian pois vieminen paljastaa nämä tunteet, loogisesti koenkin saavani elämäni takaisin.
Teknologia tai media ei itsessään tietenkään ole mikään ongelma, vaan ongelmaksi muodostuu sen väärinkäyttö. On siis tärkeää, että lakonkaan aikana mediasta tai sisällöistä ei tehdä vihollista. Vaikka puhunkin "lakosta", en usko koviin keinoihin vaan asteittaiseen hyvältä tuntuvaan elämänmuutokseen.
Lakko tai detox ei minulle tarkoita sitä, että olisin täysin ilman mediaa tai teknologiaa. Liekö moinen mahdollistakaan?
 |
| Photo: Simon Abrams on Unsplash |
Jos lakkoa haluaa kokeilla, onkin tärkeää tunnistaa omassa elämässään, millä tavalla mediaa käyttää itselleen hyvältä tuntuvalla tavalla, ja millä tavalla käyttö vahingoittaa omaa elämää. Toinen kokee sosiaalisen median kautta käytävät keskustelut itselleen voimallisina ja elintärkeinä - toinen feikkeinä ja pinnallisina. Lakon tarkoitus on minimoida itsensä ja elämänsä vahingoittaminen mediaa väärinkäyttämällä.
Ankarien sääntöjen sijaan olenkin kehittänyt seuraavanlaisen toimintatavan, jossa edetään hetki kerrallaan. Kun haluaa käyttää mediaa tai teknologista laitetta, on hyvä kysyä itseltään, "Teenkö tämän, koska haluan antaa itselleni jotain hyvää ja arvokasta? Vai teenkö tämän, koska jokin tässä hetkessä tuntuu pahalta ja haluan viedä huomion pois siitä?"
Tunnistat varmaan eron. Jos tunnen luovuuden pulppuavan ja haluan maalata ja tarvitsen ohjeita, jotka mahdollistavat sen minulle, voin hakea niitä netistä - tämä edesauttaa onnellisuuttani. Jos taas epäilen kykyäni maalata ja menen nettiin vertailemaan omia maalaustaitojani muiden taitoihin, ja masennun - tämä ei selkeästi edesauta onnellisuuttani. Tällaisia esimerkkejä on ziljoonia. Jokainen tilanne on erilainen. Kyse on siitä, kuinka rehellinen minä olen itselleni.
Teknologia ja media ovat loistavia työkaluja moneen. Lakon aikana hyödynnänkin teknologiaa ja mediaa monipuolisesti, kunhan se palvelee minua ja onnellisuuttani. Käytän esimerkiksi reittiopasta ja verkkopankkia sekä vastaavia arkea helpottavia palveluita. Omalla kohdallani ne eivät ole ongelma, sillä oma riippuvuuteni kohdistuu nimenomaan sosiaaliseen mediaan.
Sosiaalinen media onkin vähän kinkkisempi kysymys. Se on itselleni kuin miinakenttä, jossa miinojen välissä on ystäviä. Haasteenani on olla astumatta miinoihin samalla kun olen tekemisissä ystävieni kanssa. Joskus sosiaalisen median sisällöt ovat auttaneet minua hurjasti. Enimmäkseen niiden selailu kuitenkin turruttaa ja masentaa, joten sen vien ainakin minimiin. Mitä tulee ystävien kanssa jutteluun, otan skypen käyttöön. Yritän pitää keskustelut puhelin- tai videokeskusteluina, sillä viestien lähettely on yksi itseäni stressaava asia.
Mitä tulee omien sisältöjen jakamiseen, sallin sen itselleni. Minulla on arjessani jakamisen sijaan taipumusta pikemminkin kuluttaa muiden jakamia sisältöjä. Omien sisältöjen jakaminen jännittää - joten jos minun tekee mieli joskus jotain jakaa, sallin sen ilomielin.
Tänään on detoxini ensimmäinen päivä. Koska en voinut mennä selaamaan sosiaalista mediaa, istuin tekemään töitä. Mikäs sen mukavampaa. (Töiden tekeminen on sallittua, mutta pitää olla tarkkana, milloin "inspiraation etsimisestä" tulee "aloittamisen välttelyä".) Kun ajattelen, miten paljon enemmän tulen saamaan asioita aikaiseksi tämän detoxin aikana, minua alkaa pyörryttää.
Odotukset detoxille ovat seuraavat:
- Saan paljon enemmän aikaiseksi.
- Saan taas yhteyden intuitiooni.
- Tunnen enemmän tunteitani, jolloin elämänlaatuni paranee.
- Saan taas yhteyden siihen, mitä minä haluan elämältäni (versus että teen asioita, joita oletan muiden haluavan minun tekevän).
- Itseni vertaileminen muihin vähenee.
- Stressi vähenee, jolloin saan levättyä, syötyä hyvin ja liikuttua hyvin.
- Elämäni nytkähtää eteenpäin ja pääsen etenemään kohti tavoitteitani.
Ei ole varmaan kovin hyvä juttu, että detoxin ensimmäinen tavoite on saada paljon enemmän aikaiseksi? Ottaen huomioon että olen jo kerran palanut loppuun. Toivoisin, että tuo stressin väheneminen voisi olla ykköstavoitteeni. Kerran työnarkomaani, aina työnarkomaani? Toivottavasti ei sentään.
Kommentit
Lähetä kommentti