Loukussa
Bongasin Hesarissa mielipiteen opiskelun ja työttömyyden yhdistämisestä. Ongelma on siinä, että jos Suomessa jää työttömäksi, uudelleen kouluttautuminen on mahdotonta.
Tilanne on minulle vähän liiankin tuttu. Kun olin valmistumisen jälkeen ollut jonkin aikaa työttömänä enkä löytänyt töitä, keksin monien muiden tavoin, että voisin edistää työllistymistä hankkimalla lisää koulutusta, kun ei ole kerta muutakaan tekemistä. Jatkaisin opiskelujen ohella työnhakua ja työpaikan löytyessä voisin keskeyttää opinnot tai organisoida ne jotenkin uusiksi, että voisin tehdä ne loppuun työn ohessa.
Mielestäni suunnitelma kuulosti kaikin puolin järkevältä ja voit kuvitella tyrmistykseni, kun se ei sopinutkaan Suomen valtiolle. Täällä voit olla joko opiskelija tai työtön, mutta et molempia yhtä aikaa.
Jos olet opiskelija, voit nostaa opintotukea, jos sinulla on opintotukikuukausia jäljellä. Siinäkin tapauksessa jos näin sattuu olemaan, opintotuki ei ole kovin suuri. Tässä tilanteessa olevat aikuiset ihmiset ovat usein perheellisiä eli opiskelijasoluun muuttaminen ei lievästi sanottuna houkuta, ja vaikka siihen jossain mielenhäiriössä ryhtyisikin, kämppiin on mahdottoman pitkät jonot.
Kyllä minä pärjäsin opintotuella, kun asuin solussa ja opiskelin ilmaiseksi sekä tein vähän töitä siinä sivussa. Nykyään moniin opintoihin on kuitenkin tullut opintomaksuja. Kun koulusta pitää maksaa, vuokra ei enää ole soluvuokran tasolla ja koulumatkamaksuistakaan ei saa armoa, on pian kunnon talousahdingossa.
Selvisin jonkun aikaa tekemällä töitä opiskelun ohella. Sitten jaksamiseni kuitenkin antoi periksi.
Nyt olen oikeasti työkyvytön ja yritän parantaa itseäni takaisin työkykyiseksi. Opinnot jouduin keskeyttämään. Saan sairaspäivärahaa ja lisäksi oleskeluni mielenterveyshäiriöpoliklinikan päiväosastolla maksaa Suomen valtiolle varmasti maltaita. Paljon enemmän kuin mitä olisi maksanut tukea minua silloin aikaisemmin.
Kannattiko yrittää?
Selvennyksen vuoksi: täältä voi lukea, että työttömyystuella opiskelu on mahdollista tietyin ehdoin. Omalla kohdallani kaksi ehtoa jäi täyttymättä. Opintoni eivät olleet tutkintoon tähtääviä ja lisäksi TE-toimisto katsoi, ettei minulla ollut tarvetta uudelleen kouluttautumiselle, koska minulla on jo yksi tutkinto.
Sanoin TE-toimistolle, että jos tutkintoni on kerta riittävä työn saannin kannalta, voisivatko he kenties ehdottaa minulle jotakin työpaikkoja tai tarjota tukea. Ensin pääsin CV:n tekokurssille, joka oli niin lamaannuttavan turha, että itketti. He eivät katsoneet olemassaolevaa CV:täni tai kuunnelleet, kun sanoin, että olen juuri käynyt yliopiston työllistymiskurssin, jossa ammattilaiset ovat käyneet CV:ni läpi.
Sitten he kehottivat tekemään netti-CV:n ja lisäämään työpaikkavahdin. Vahdista en löytänyt usean kuukauden aikana ainuttakaan itselleni sopivaa työpaikkaa. Hain muiden sivustojen kautta paikkoja, joita en halunnut, mutta hakijoita oli niihinkin aina satoja. Netti-CV:stä en vieläkään tiedä, mitä se oikein tekee.
En jaksaisi uskoa, että nykyään on liikaa vaadittu, jos haluaa työn, jossa viihtyy. Monille se jää kuitenkin ilmeisesti vain haaveeksi. Itse en ole koskaan ollut viihtyisässä työssä. Kohtalonani on ollut työskennellä ymmärtämättömien ihmisten ympäröimänä uudestaan ja uudestaan.
Jos sairaslomajakson jälkeen pääsisin kuntouttavaan työtoimintaan mukaan, haaveenani olisi vain löytää mukava työ, joka ei uuvuttaisi minua heti uudestaan. Onko tämä mahdotonta?
Tilanne on minulle vähän liiankin tuttu. Kun olin valmistumisen jälkeen ollut jonkin aikaa työttömänä enkä löytänyt töitä, keksin monien muiden tavoin, että voisin edistää työllistymistä hankkimalla lisää koulutusta, kun ei ole kerta muutakaan tekemistä. Jatkaisin opiskelujen ohella työnhakua ja työpaikan löytyessä voisin keskeyttää opinnot tai organisoida ne jotenkin uusiksi, että voisin tehdä ne loppuun työn ohessa.
Mielestäni suunnitelma kuulosti kaikin puolin järkevältä ja voit kuvitella tyrmistykseni, kun se ei sopinutkaan Suomen valtiolle. Täällä voit olla joko opiskelija tai työtön, mutta et molempia yhtä aikaa.
Jos olet opiskelija, voit nostaa opintotukea, jos sinulla on opintotukikuukausia jäljellä. Siinäkin tapauksessa jos näin sattuu olemaan, opintotuki ei ole kovin suuri. Tässä tilanteessa olevat aikuiset ihmiset ovat usein perheellisiä eli opiskelijasoluun muuttaminen ei lievästi sanottuna houkuta, ja vaikka siihen jossain mielenhäiriössä ryhtyisikin, kämppiin on mahdottoman pitkät jonot.
Kyllä minä pärjäsin opintotuella, kun asuin solussa ja opiskelin ilmaiseksi sekä tein vähän töitä siinä sivussa. Nykyään moniin opintoihin on kuitenkin tullut opintomaksuja. Kun koulusta pitää maksaa, vuokra ei enää ole soluvuokran tasolla ja koulumatkamaksuistakaan ei saa armoa, on pian kunnon talousahdingossa.
Selvisin jonkun aikaa tekemällä töitä opiskelun ohella. Sitten jaksamiseni kuitenkin antoi periksi.
Nyt olen oikeasti työkyvytön ja yritän parantaa itseäni takaisin työkykyiseksi. Opinnot jouduin keskeyttämään. Saan sairaspäivärahaa ja lisäksi oleskeluni mielenterveyshäiriöpoliklinikan päiväosastolla maksaa Suomen valtiolle varmasti maltaita. Paljon enemmän kuin mitä olisi maksanut tukea minua silloin aikaisemmin.
Kannattiko yrittää?
Selvennyksen vuoksi: täältä voi lukea, että työttömyystuella opiskelu on mahdollista tietyin ehdoin. Omalla kohdallani kaksi ehtoa jäi täyttymättä. Opintoni eivät olleet tutkintoon tähtääviä ja lisäksi TE-toimisto katsoi, ettei minulla ollut tarvetta uudelleen kouluttautumiselle, koska minulla on jo yksi tutkinto.
Sanoin TE-toimistolle, että jos tutkintoni on kerta riittävä työn saannin kannalta, voisivatko he kenties ehdottaa minulle jotakin työpaikkoja tai tarjota tukea. Ensin pääsin CV:n tekokurssille, joka oli niin lamaannuttavan turha, että itketti. He eivät katsoneet olemassaolevaa CV:täni tai kuunnelleet, kun sanoin, että olen juuri käynyt yliopiston työllistymiskurssin, jossa ammattilaiset ovat käyneet CV:ni läpi.
Sitten he kehottivat tekemään netti-CV:n ja lisäämään työpaikkavahdin. Vahdista en löytänyt usean kuukauden aikana ainuttakaan itselleni sopivaa työpaikkaa. Hain muiden sivustojen kautta paikkoja, joita en halunnut, mutta hakijoita oli niihinkin aina satoja. Netti-CV:stä en vieläkään tiedä, mitä se oikein tekee.
En jaksaisi uskoa, että nykyään on liikaa vaadittu, jos haluaa työn, jossa viihtyy. Monille se jää kuitenkin ilmeisesti vain haaveeksi. Itse en ole koskaan ollut viihtyisässä työssä. Kohtalonani on ollut työskennellä ymmärtämättömien ihmisten ympäröimänä uudestaan ja uudestaan.
Jos sairaslomajakson jälkeen pääsisin kuntouttavaan työtoimintaan mukaan, haaveenani olisi vain löytää mukava työ, joka ei uuvuttaisi minua heti uudestaan. Onko tämä mahdotonta?
Kommentit
Lähetä kommentti