Mitä kirjoittaa, kun ei tiedä, mitä kirjoittaa?
Aloin eilen kirjoittaa paristakin eri aiheesta, mutta pahuksen kone kaatui ja pyyhki pienet postausvauvat maailmankartalta.
Ovatko asiat hyvin, kun ei tiedä, mistä kirjoittaa? Minua ei nimittäin vaivaa mikään tällä hetkellä. Ei ole tarvetta kertoa mihinkään mielipidettä. Kaikki on ihan hyvin, vaihteeksi.
Yleensä asiat eivät ole hyvin vaan minulla on joku tunne, joka pakottaa minut itkemään ja raivoamaan – tai innostumaan. Sitäkin tapahtuu.
Miksi sanon, että asiat ovat hyvin silloin, kun en tunne mitään voimakasta, ja ei-niin-hyvin, kun tunnen jotain voimakasta?
Olen älyttömän herkkä ja tunteellinen eli toisin sanoen menen helposti pois tolaltani, jolloin fiilis ei ole ok. 90% ajasta fiilis ei ole ok. Silloin olen ylivirittynyt, ylirasittunut tai stressaantunut.
Ratkaisu ongelmaan näyttäisi olevan yksinkertainen. Vähennä viritystä, rasitusta ja stressitekijöitä!
Kunpa tämä olisikin niin yksinkertaista. Olen herkkyyteni lisäksi myös elämyshakuinen, mikä tarkoittaa sitä, että virittyneisyyden alentaminen sekä rasituksen ja stressintekijöiden poistaminen aiheuttaa minulle nopeasti tylsistymistä ja turhautumista – eli epämukavuutta.
Tässä kirjassa on paljon asiaa erityisherkkyydestä ja elämyshakuisuudesta. Jouduin jättämään sen kesken, koska se oli aivan liian rankkaa luettavaa, mutta se oli silti hyvä kirja!
Elämäni onkin jatkuvaa edestakaisin sahaamista. Joko olen yli- tai alivirittynyt. Ylistressaantunut tai tylsistynyt. Käyn ylikierroksilla tai olen turhautunut.
Enimmäkseen olen kuitenkin ylistressaantunut ja hoidan sitä väärin. Poistan nimittäin ihan vääriä stressitekijöitä. Tai siis en vääriä, mutta ei niitä oleellisempia. Jos vaikkapa epävakaa työtilanne aiheuttaa elämässäni paljon stressiä, olo ei helpotu kovin pitkäksi aikaa, jos kuljen yhden matkan julkisten sijaan autolla (tai siis jos saan kyydin, ei mulla mitään ajokorttia ole!). Se voi helpottaa oloa sillä hetkellä mutta ei poista syvemmällä olevaa ongelmaa.
Olen siis suurien kysymysten äärellä. Jotta tuntisin oloni kokonaisvaltaisesti turvalliseksi, millaisen elämäni pitäisi olla suurella skaalalla? Sisäisen rauhan työstäminen on kuitenkin ihan älyttömän haastavaa ympäristössä, jossa on ihan älyttömästi stressiä ja ärsykkeitä, jotka kamppailevat huomiostani ja siitä, kuka saa viedä minut terapeutin vastaanotolle.
Ovatko asiat hyvin, kun ei tiedä, mistä kirjoittaa? Minua ei nimittäin vaivaa mikään tällä hetkellä. Ei ole tarvetta kertoa mihinkään mielipidettä. Kaikki on ihan hyvin, vaihteeksi.
Yleensä asiat eivät ole hyvin vaan minulla on joku tunne, joka pakottaa minut itkemään ja raivoamaan – tai innostumaan. Sitäkin tapahtuu.
Miksi sanon, että asiat ovat hyvin silloin, kun en tunne mitään voimakasta, ja ei-niin-hyvin, kun tunnen jotain voimakasta?
Olen älyttömän herkkä ja tunteellinen eli toisin sanoen menen helposti pois tolaltani, jolloin fiilis ei ole ok. 90% ajasta fiilis ei ole ok. Silloin olen ylivirittynyt, ylirasittunut tai stressaantunut.
Ratkaisu ongelmaan näyttäisi olevan yksinkertainen. Vähennä viritystä, rasitusta ja stressitekijöitä!
Kunpa tämä olisikin niin yksinkertaista. Olen herkkyyteni lisäksi myös elämyshakuinen, mikä tarkoittaa sitä, että virittyneisyyden alentaminen sekä rasituksen ja stressintekijöiden poistaminen aiheuttaa minulle nopeasti tylsistymistä ja turhautumista – eli epämukavuutta.
Tässä kirjassa on paljon asiaa erityisherkkyydestä ja elämyshakuisuudesta. Jouduin jättämään sen kesken, koska se oli aivan liian rankkaa luettavaa, mutta se oli silti hyvä kirja!
Elämäni onkin jatkuvaa edestakaisin sahaamista. Joko olen yli- tai alivirittynyt. Ylistressaantunut tai tylsistynyt. Käyn ylikierroksilla tai olen turhautunut.
Enimmäkseen olen kuitenkin ylistressaantunut ja hoidan sitä väärin. Poistan nimittäin ihan vääriä stressitekijöitä. Tai siis en vääriä, mutta ei niitä oleellisempia. Jos vaikkapa epävakaa työtilanne aiheuttaa elämässäni paljon stressiä, olo ei helpotu kovin pitkäksi aikaa, jos kuljen yhden matkan julkisten sijaan autolla (tai siis jos saan kyydin, ei mulla mitään ajokorttia ole!). Se voi helpottaa oloa sillä hetkellä mutta ei poista syvemmällä olevaa ongelmaa.
Olen siis suurien kysymysten äärellä. Jotta tuntisin oloni kokonaisvaltaisesti turvalliseksi, millaisen elämäni pitäisi olla suurella skaalalla? Sisäisen rauhan työstäminen on kuitenkin ihan älyttömän haastavaa ympäristössä, jossa on ihan älyttömästi stressiä ja ärsykkeitä, jotka kamppailevat huomiostani ja siitä, kuka saa viedä minut terapeutin vastaanotolle.
Kommentit
Lähetä kommentti