Vegaani laskeutuu maanpinnalle

Viime marraskuussa ryhdyin vegaaniksi. Tärkempänä motivaattorina pupuksi ryhtymisessä olivat muut puput. (Puput, linnut, lehmät, hevoset, possut, lampaat, vuohet, kalat ja muut merenelävät, porot ja punaisen väriset koppakuoriaiset.) Monien muiden tavoin ajattelin, ”Miten terveellinen, halpa ja helppo tapa huolehtia ympäristöstä ja eläinten oikeuksista – ja samalla laihtua!”

Jysähdin alas pilvilinnoistani rytisten. Vegaaniruokavalio voi olla parhaimmillaan hoikistava, terveellinen, halpa, helppo sekä eläin- ja luontoystävällinen, mutta sellaisen hankkiminen vaatii ravintoterapeutin palveluita tai reippaasti omaa aktiivisuutta – ainakin perustallaajalta, joka ei tiedä, miten paljon sokeria saa maksimissaan syödä päivässä ja miten paljon itse syö (spoiler alert! Vastaus on: liikaa).

Seuraavat asiat olen jo oppinut:

Vegaani ≠ terveellinen

Kun puhun terveellisestä vegaaniruokavaliosta, ajattelen ihmistä, joka elää pelkällä salaatilla. Kaikki vegaanit eivät kuitenkaan pidä salaatista tai halua syödä sitä kokoajan. Iso marketti myy vegaanille saman katon alta kasvimaidot, -jogurtit, -juustot ja -makkarat. Vegaanille on tarjolla margariinia, pastaa, leipää sekä monia herkkuja: jäätelöä, karkkia, suklaata, sipsejä ja keksejä. Ihmiskeholle haitallisimmat aineet: sokeri, suola, rasva ja kemialliset lisäaineet – eivät ole eläinperäisiä! On lastenleikkiä olla epäterveellinen vegaani.

Vegaani ≠ laihtuminen

Vegaanialoittelijoita neuvotaan syömään paljon, koska suuri osa kasviperäisestä ruoasta ei ole niin täyttävää. Valitettavasti neuvo ei koske jäätelöä, ruissipsejä, vehnäpatonkeja tai edes jogurtteja – tosin kuin minä sen tulkitsin. Newsflash! Tripla-annokset hiilareita ja rasvaa eivät jostain syystä laihduta.

Vegaani ≠ halpa

Vegaaneille on tarjolla runsaasti arvokkaita tuotteita. Varsinkin, kun innostuu terveydestä, rahat saa helposti kulumaan ravintolisiin, superfoodeihin ja luomuun. Lisäksi jalostetut tuotteet kuten herkut ovat yhtä kalliita kuin ei-vegaaneillekin. Vegaaniruokavalion edullisuususkomus liittyy ruoan ravintorikkauteen: kun syö oikeaa ravintoa, sitä ei tarvitse niin paljon. Tämä pitää paikkansa, mutta kuten jo aiemmin kirjoitin, vegaaneille on tarjolla paaaljon epäterveellistä ruokaa, joka ei ravitse ja on kallista. Vegaani joutuu tarkkailemaan kaupassa hintoja siinä missä muutkin.

Vegaani ≠ helppo

Kun 80% ruokakauppojen tarjonnasta putoaa pois ostoslistalta, voi virheellisesti luulla, että vegaanina oleminen on helppoa. On totta, että ostoksilla käyminen on nopeampaa ja rennompaa, mutta vaikeudet ovatkin muualla. Kuka olisi osannut odottaa, miten vaikeaa ulkona syöminen voisi olla? Entäs sitten sukulaisvierailut? Omatunto kolkuttaa, kun tietää aiheuttavansa ihmisille ylimääräistä vaivaa. Ruoanlaitto on myös itselle vaivalloinen asia. Pikaruoka ei enää maistu.

Vegaani ≠ ympäristöystävällinen

Todella iso osa ruokakaupan tuotteista sisältää maissia, soijaa ja vehnää, ja vegaanina tulee helposti syötyä näitä kolmea halpaa ainesosaa. Maissin, soijan ja vehnän viljely on kuitenkin usein haitallista ympäristölle. Ympäristön hyvinvoinnista kiinnostunut vegaani ostaa luomua ja lähiruokaa, mikä muodostaa varsinkin talvella aika tylsän ruokavalion. Vegaanius olisi helpompaa jossain lämpimässä maassa, missä kasvaa kaikenlaisia hedelmiä ja vihanneksia ympäri vuoden. Minun on vaikea kuvitella elämääni ilman banaaneja tai appelsiineja. Hedelmien kuljetus kaukaa kuitenkin saastuttaa ympäristöä ja lisäksi tuhoaa suurimman osan niiden ravinteikkuudesta.

Vegaaniruokavalioon siirtyminen on pitkä prosessi ja elämäntapamuutos, joka ei onnistu hetkessä. Olen kuitenkin päätökseeni tyytyväinen, sillä tunnen oloni terveemmäksi ja tiedän säästäväni maata ja vettä (joka menisi lihatuotantoon). Maksan kuitenkin edelleen veroja, joista menee suuri osa lihatuotannon ylläpitämiseen ja edistämiseen. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä elänhän minäkin tällä hetkellä sosiaalituilla, jotka tulevat myös jonkun toisen maksamista veroista. Nyt lopetan veroista puhumisen, koska ymmärrän niistä suunnilleen yhtä paljon kuin kissa ydinfysiikasta. Mikä toisaalta saattaa olla aika paljon. Kissat eivät paljon puhu tietämistään asioista.