Muutosta ilmassa

Kirjoitan tätä hitaasti. Hengitän syvään lauseiden välissä. Ehdin harkita jokaista sanaa. Miksi kirjoitan niin hitaasti nyt, vaikka tavallisesti näpytän pikavauhtia?

Menossa on uusi kokeilu – hidastaminen – joka liittyy myös minimalismihaasteeseen. Taustalla on ajatus, että nykyihminen ei ehdi elää kiireeltään. Ensinnäkin me teemme asioita nykyään paljon nopeammin kuin ennen, ja toisekseen, meillä on tekemistä aamusta iltaan.

Länsimaat ovat rikkaampia kuin koskaan. Tuomme käyttöömme ulkomailla halvalla tehtyä tavaraa ja niiden mukana uusia tapoja kuluttaa aikaa ja rahaa – paljon! Olemme luoneet itsellemme käsittämättömän paljon uusia mahdollisuuksia, vaihtoehtoja ja niiden mukana uutta tekemistä.

Muutos on kuitenkin tapahtunut niin nopeasti, ettei ihmismieli ole ehtinyt sopeutua siihen. Informaatiotulva rasittaa ja sekoittaa päätä. Ihmiset eivät osaa päättää, mitä tekisivät, kun kaikki on mahdollista. Monet masentuvat, ahdistuvat ja uupuvat.

Koska omaisuutta ja harrastuksiakin on niin paljon, tekemistä riittää. Kotona siivoaminen hankaloituu, kun huoneita on liikaa. Hankitaan erilaisia laitteita helpottamaan kodin askareita, mutta nyt pölyjen pyyhkiminen on vielä hankalampaa, ja niitä laitteita pitää huoltaa ja puhdistaakin. Blenderi ei kuitenkaan mahdu keittiön hanan alle. Kaurahiutaleet kuivuvat joka kerta ärsyttävästi kiinni terään, jota on hankala pestä, koska se ei lähde irti.

Ei ole mitään päälle pantavaa, vaikka vaatekaappi tursuaa vaatteita. Mitä enemmän hankin sitä kauemmin asun valinta kestää. Lopulta käytän vain muutamaa vaatetta ja unohdan, mitä kaikkea kaapissa olikaan. Omatunto soimaa. Ostan lisää vaatteita, koska olivat alennuksessa.

Liikuntaa pitää harrastaa ja oma laji tärkeä löytää. Siksi olenkin kokeillut salilla käymistä, joogaa, juoksua, pilatesta, pyöräilyä, ratsastusta, tanssia, body pumppia ja uintia. Vaikka onkin ollut hauskaa, suurin osa urheiluvälineistä ja -vaatteista lojuu nyt käyttämättömänä ja kerää pölyä. Lisäksi oman lajin löytyminen tuntuu kaukaisemmalta kuin koskaan.

Harrastan maalaamista, piirtämistä, lukemista, kirjoittamista, sekä satunnaista neulomista, askartelua ja pianonsoittoa. Omistan siis kaikenlaista tavaraa maalaustelineestä sukkapuikkoihin ja palettiveitsestä sähköpianoon. Jokainen harrastus tuntuu rakkaalta, mutta aika ei riitä jokaiseen. Omatunto soimaa taas. Vähälle käytölle jäävät tavarat katsovat syyllistävästi omista nurkistaan.

Ymmärtänet, mitä ajan takaa. Tekemisen ja kiireen kuormittamina monet meistä eivät saa vain olla. Nykyhetki – eli elämä – jää elämättä, kun katse on koko ajan tulevaisuudessa. Päässä pyörivät ajatukset kuten ”seuraavaksi minä...”, ”sitten, kun tämä on valmis” ja ”mitähän söisin lounaaksi?”.

Tehokkuusajattelu on ollut minulle tuttua lapsesta saakka. Olin lahjakas monessa asiassa ja minua kehuttiin reippaaksi, ahkeraksi, vikkeläksi ja aikaansaavaksi. Olin itsestäni ylpeä ja kehitin näitä ominaisuuksiani edelleen. Kuormitin itseäni valtavilla työmäärillä ja sain nautintoa uusien asioiden oppimisesta. Vasta uupuminen pakotti pysähtymään ja myöntämään, että asioiden olisi muututtava tai terveyteni kärsisi.

Hidastamiskokeilu on yksinkertainen: tee asiat noin 50% hitaammin kuin normaalisti, hidasta niin monen asian kohdalla kuin pystyt (painovoimaan tai joukkoliikenteeseen voi olla hankala vaikuttaa) ja järjestä hetkiä, joina et tee yhtään mitään. Itse yritän myös keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan.

Kävele hitaasti niin kuin kesäloman ensimmäisenä päivänä. Ole viimeinen, joka ylittää suojatien. Pysähdy pällistelemään leikkiviä lapsia, toistensa pyllyjä haistelevia koiria ja sorsia. Jarruta palveluiden liukuhihnaa hidastelemalla jonossa. Tervehdi, kysy jotain, sano kohteliaisuus, kiitä. Katso naapureita silmiin ja hymyile. Haistele ja maistele ruokaasi. Anna sipulin itkettää. Peseydy rennosti. Istu ulkona ja katsele maailman menoa.

Aluksi hidastaminen tuntuu vaikealta ja tylsältä. Ajatusten pyörremyrsky ahdistaa, tukahdetut tunteet nousevat pintaan ja tilalle lopulta laskeutuva hiljaisuus pelottaa äärettömyydellään. Kun et kuitenkaan anna periksi, tilanne kääntyy lopulta päälaelleen. Rauha ja tyyneys lisääntyvät, stressi laantuu ja tekee tilaa luovuudelle, riemulle ja nautinnolle.

Länsimainen yhteiskunta ja hidas elämä sopivat huonosti yhteen. Suomessa tällainen kokeilu on onneksi vielä suhteellisen helppoa. Hiljaisuutta ja mökkirauhaa rakastava kansa ymmärtänee hidastamisen arvon. Samaan aikaan monet suomalaiset ovat hyvin täsmällisiä esimerkiksi aikataulujen suhteen. En ole vielä kokeilussani niin pitkällä, että osaisin kommentoida aihetta sen enempää.

Tämän tekstin kirjoittaminen venyi yön yli seuraavallekin päivälle – ja hyvä niin. Jos olisin hosunut niin kuin tavallisesti, en olisi esimerkiksi huomannut, kuinka yllä olevaan kuvaan ikuistamani etana näytti oivallista esimerkkiä hitaasta elämäntavasta.

Lähde: Actualized - Lifestyle Minimalism