Riippuvuuksista
Kirjoitin aiemmin minimalismikokeilustani ja -suunnitelmistani loppuvuodelle. Päädyin nyt kesäkuussa yhdistämään herkuttomuuden ja netittömyyden. Olin ollut herkuton ja netitön melkein koko toukokuun reissaamisen takia, joten samalla teemalla jatkaminen tuntui luontevalta.
Arvatenkin pidättäytyminen on hauskassa reissussa eri asia kuin yksin kotona.
Ensin suunnittelin, että pidän joka keskiviikko nettipäivän ja joka perjaintai herkkupäivän, ja muuten olen ilman. Tämä toimi viikon ajan – sitten kiusaus kävi sietämättömäksi.
Oli B-suunnitelman vuoro. Käyttäisin nettiä kaksi tuntia päivässä ja korvaisin herkkuja terveellisemmillä vaihtoehdoilla. Sipsien tilalle popkornia, karkin tilalle tummaa suklaata, hedelmiä ja pähkinöitä. Tämäkin toimi viikon ajan, ennen kuin aloin lipsua. Netin käytön ajan laskeminen oli tylsää ja terveelliset herkutkin jäivät. Kun sorruin kerran karkkiin, en voinut sen jälkeen estää itseäni.
Siitä huolimatta, etten onnistunut olemaan ilman nettiä ja herkkuja koko kuukautta, kokeilu opetti minulle jotakin tärkeää: minulla on riippuvuuksia. Olen toki ymmärtänyt ajatuksen tasolla, että minulla on riippuvuuksia – niitä on kaikilla – mutta vasta niiden kohtaaminen tällaisen kokeilun kautta on auttanut tuntemaan, miltä tuntuu olla riippuvainen jostain.
Riippuvuuksia voi hoitaa muun muassa väkisin vieroittautumalla ja korvaamalla yksi riippuvuus toisella, mutta vasta riippuvuuden pohjimmaisen syyn huomioiminen auttaa niin, että riippuvuus häviää. Olen selvinnyt joistakin lievistä riippuvuuksista menemättä koskaan asian ytimeen, mutta suurin riippuvuuteni, joka on vaivannut minua pisimpään – työnarkomania – on pakottanut tarkastelemaan riippuvuuksien todellista luonnetta.
Elämäntapavalmentaja Leo Gura esittää psykologi Gay Hendricksin määritelmän riippuvuudelle, jonka mukaan käyttäytyminen on riippuvuutta, kun sen lopettaminen viikoksi aiheuttaa halua palata sen pariin. Minulla tällaisia ovat (tietääkseni):
Leo Guran mukaan kaikki riippuvuudet aiheuttaa tyhjyyden pelko. Riippuvuudet paranevat siis meditoimalla, sillä meditaatio on tyhjyyden kohtaamista, mikä lopulta poistaa pelon.
Itse en ole vielä kovin pitkällä meditaatioharjoituksessani, mutta intuitiivisesti sanoisin, että meditaatio on auttanut. Pääsin eroon tupakasta siihen tarkoitetun reseptilääkkeen avulla, mutta halu tupakoida hävisi lopullisesti vasta yli kolme vuotta lopettamisen jälkeen. Samaan aikaan hävisi halu juoda alkoholia – mistä olin ollut myös riippuvainen. Olin hiljattain aloittanut uudestaan päivittäisen meditoinnin.
Meditoinnin tuomia hyötyjä pitää odotella vielä vähän aikaa. Pystyn sanomaan varmuudella vasta vuosien päästä, onko siitä ollut apua riippuvuuksien vähentämisessä. Kesäkuun netittömyys- ja herkuttomuuskokeilu oli kuitenkin välttämätön reality check tähän väliin. Hyvä tiedostaa, että on niin riippuvainen kaikesta. Tästä ei voi kuin nousta ylöspäin.
Lähde: Overcoming Addiction – The Root Cause of Every Addiction
Arvatenkin pidättäytyminen on hauskassa reissussa eri asia kuin yksin kotona.
Ensin suunnittelin, että pidän joka keskiviikko nettipäivän ja joka perjaintai herkkupäivän, ja muuten olen ilman. Tämä toimi viikon ajan – sitten kiusaus kävi sietämättömäksi.
Oli B-suunnitelman vuoro. Käyttäisin nettiä kaksi tuntia päivässä ja korvaisin herkkuja terveellisemmillä vaihtoehdoilla. Sipsien tilalle popkornia, karkin tilalle tummaa suklaata, hedelmiä ja pähkinöitä. Tämäkin toimi viikon ajan, ennen kuin aloin lipsua. Netin käytön ajan laskeminen oli tylsää ja terveelliset herkutkin jäivät. Kun sorruin kerran karkkiin, en voinut sen jälkeen estää itseäni.
Siitä huolimatta, etten onnistunut olemaan ilman nettiä ja herkkuja koko kuukautta, kokeilu opetti minulle jotakin tärkeää: minulla on riippuvuuksia. Olen toki ymmärtänyt ajatuksen tasolla, että minulla on riippuvuuksia – niitä on kaikilla – mutta vasta niiden kohtaaminen tällaisen kokeilun kautta on auttanut tuntemaan, miltä tuntuu olla riippuvainen jostain.
Riippuvuuksia voi hoitaa muun muassa väkisin vieroittautumalla ja korvaamalla yksi riippuvuus toisella, mutta vasta riippuvuuden pohjimmaisen syyn huomioiminen auttaa niin, että riippuvuus häviää. Olen selvinnyt joistakin lievistä riippuvuuksista menemättä koskaan asian ytimeen, mutta suurin riippuvuuteni, joka on vaivannut minua pisimpään – työnarkomania – on pakottanut tarkastelemaan riippuvuuksien todellista luonnetta.
Elämäntapavalmentaja Leo Gura esittää psykologi Gay Hendricksin määritelmän riippuvuudelle, jonka mukaan käyttäytyminen on riippuvuutta, kun sen lopettaminen viikoksi aiheuttaa halua palata sen pariin. Minulla tällaisia ovat (tietääkseni):
- internetissä surffailu
- sokeri
- kahvi
- suola (tarvitseeko ihmiskeho jonkin verran suolaa?)
- rasva
- puhelimen käyttö
- piirtäminen
- musiikin kuuntelu
- television katsominen
- peseytyminen
- puhuminen
- ajatteleminen
- valittaminen
- valehteleminen
- hosuminen
- sosiaalinen kanssakäyminen
- shoppailu
- tuotteliaisuus
- kirjoittaminen
- hyväksytyksi tuleminen
- lukeminen
Leo Guran mukaan kaikki riippuvuudet aiheuttaa tyhjyyden pelko. Riippuvuudet paranevat siis meditoimalla, sillä meditaatio on tyhjyyden kohtaamista, mikä lopulta poistaa pelon.
Itse en ole vielä kovin pitkällä meditaatioharjoituksessani, mutta intuitiivisesti sanoisin, että meditaatio on auttanut. Pääsin eroon tupakasta siihen tarkoitetun reseptilääkkeen avulla, mutta halu tupakoida hävisi lopullisesti vasta yli kolme vuotta lopettamisen jälkeen. Samaan aikaan hävisi halu juoda alkoholia – mistä olin ollut myös riippuvainen. Olin hiljattain aloittanut uudestaan päivittäisen meditoinnin.
Meditoinnin tuomia hyötyjä pitää odotella vielä vähän aikaa. Pystyn sanomaan varmuudella vasta vuosien päästä, onko siitä ollut apua riippuvuuksien vähentämisessä. Kesäkuun netittömyys- ja herkuttomuuskokeilu oli kuitenkin välttämätön reality check tähän väliin. Hyvä tiedostaa, että on niin riippuvainen kaikesta. Tästä ei voi kuin nousta ylöspäin.
Lähde: Overcoming Addiction – The Root Cause of Every Addiction
Kommentit
Lähetä kommentti