Telttailuharjoitus 1
Minulla on viha-rakkaus-suhde matkablogeihin ja -bloggaajiin sekä reissaaviin ihmisiin muutenkin. En tiedä mistä tai miten, mutta olen kehittänyt itselleni pienen matkustamisen pelon. Se ei ole niin suuri, ettenkö olisi ikinä käynyt missään, mutta kuitenkin sen verran iso, että orastava reissu ahdistaa joka kerta ihan kamalasti ja vältän siksi matkustamista.
Ongelma on siinä, että haluaisin ihan kamalasti matkustaa ja nähdä uusia paikkoja sekä kokea uusia asioita. Olen elämyshakuinen ja siksi silloin tällöin päädynkin lähtemään matkalle. Matka innostaa ja hirvittää minua samanaikaisesti.
Olen kamalan kateellinen ihmisille, ketkä reissaavat helposti ja usein. He kertovat usein sekopäisiä juttuja kokemuksistaan ja kuunnellessani mietin, kuka tämä outo ihminen oikein on ja miten hän on vielä hengissä kaiken kokemansa jälkeen. Tällaisia ihmisiä ei vaikuta pelottavan melkein mikään. Itse olen hirvittävä pelkuri ja kadehdin heidän pelottomuuttaan. Ja toisaalta taas en. Ajatus pelottomuudesta tuntuu oudolta. Niin kuin sen mukana menisi selviytymisvaistokin. Pelkohan on merkki siitä, että kokee jonkin uhkaavan identiteettiään.
Minua pelottaa (kaiken muun ohella) ajatus siitä, että lakkaisin pelkäämästä reissaamista. Matkustamisen pelko on iso osa identiteettiäni. Kuka olisin, jos en enää pelkäisi? Mitä muuta lakkaisin pelkäämästä? Mitä kaikkea tämä minulle mahdollistaisi ja millaista elämää voisin elää?
Onneksi kaikesta pelosta ei ole tarkoitus luopua kerralla vaan vähän kerrallaan.
Tasan kahden viikon päästä lähdemme Taiwaniin telttailemaan. Kävimme Nuuksion kansallispuistossa hankkimassa vähän esimakua telttailufiiliksistä.
Olen käynyt Nuuksiossa viimeksi lapsena, mutta muistin maisemia kuitenkin hyvin. Kävelimme keltaisen 7 kilometrin reitin ja harjoittelimme teltan pystyttämistä eräällä leirintäalueella.
Rakastan olla teltassa! Siitä tulee mieleen majat, joita rakensin lapsena tuoleista ja lakanoista. Teltassa on niin rauhallinen ja turvallinen olo. Ulos kömpiminen raikkaaseen ulkoilmaan tuntuu aina superhyvältä.
Testasimme myös ruoanlaittoa.
Vaikka sapuskat eivät olleetkaan ihan samaa, mitä Taiwanissa tullaan syömään, saatiin vähän tuntumaa retkikeittimen käyttöön ja se on pääasia. Pienin askelin. Toivottavasti saadaan ensi viikonloppuna Telttailuharjoitus 2.
Ongelma on siinä, että haluaisin ihan kamalasti matkustaa ja nähdä uusia paikkoja sekä kokea uusia asioita. Olen elämyshakuinen ja siksi silloin tällöin päädynkin lähtemään matkalle. Matka innostaa ja hirvittää minua samanaikaisesti.
Olen kamalan kateellinen ihmisille, ketkä reissaavat helposti ja usein. He kertovat usein sekopäisiä juttuja kokemuksistaan ja kuunnellessani mietin, kuka tämä outo ihminen oikein on ja miten hän on vielä hengissä kaiken kokemansa jälkeen. Tällaisia ihmisiä ei vaikuta pelottavan melkein mikään. Itse olen hirvittävä pelkuri ja kadehdin heidän pelottomuuttaan. Ja toisaalta taas en. Ajatus pelottomuudesta tuntuu oudolta. Niin kuin sen mukana menisi selviytymisvaistokin. Pelkohan on merkki siitä, että kokee jonkin uhkaavan identiteettiään.
Minua pelottaa (kaiken muun ohella) ajatus siitä, että lakkaisin pelkäämästä reissaamista. Matkustamisen pelko on iso osa identiteettiäni. Kuka olisin, jos en enää pelkäisi? Mitä muuta lakkaisin pelkäämästä? Mitä kaikkea tämä minulle mahdollistaisi ja millaista elämää voisin elää?
Onneksi kaikesta pelosta ei ole tarkoitus luopua kerralla vaan vähän kerrallaan.
Tasan kahden viikon päästä lähdemme Taiwaniin telttailemaan. Kävimme Nuuksion kansallispuistossa hankkimassa vähän esimakua telttailufiiliksistä.
Olen käynyt Nuuksiossa viimeksi lapsena, mutta muistin maisemia kuitenkin hyvin. Kävelimme keltaisen 7 kilometrin reitin ja harjoittelimme teltan pystyttämistä eräällä leirintäalueella.
Rakastan olla teltassa! Siitä tulee mieleen majat, joita rakensin lapsena tuoleista ja lakanoista. Teltassa on niin rauhallinen ja turvallinen olo. Ulos kömpiminen raikkaaseen ulkoilmaan tuntuu aina superhyvältä.
Testasimme myös ruoanlaittoa.
Vaikka sapuskat eivät olleetkaan ihan samaa, mitä Taiwanissa tullaan syömään, saatiin vähän tuntumaa retkikeittimen käyttöön ja se on pääasia. Pienin askelin. Toivottavasti saadaan ensi viikonloppuna Telttailuharjoitus 2.
Kommentit
Lähetä kommentti