Teinien mielipiteitä filosofiasta ja muutama elokuvasuositus
Erittäin pikaisen taustatutkimuksen perusteella teini-ikäisten näkemykset ja kokemukset filosofiasta ovat - yllätys yllätys - vaihtelevia. Joukosta löytyy rakastajaa ja vihaajaa sekä kaikkea siltä väliltä. Ei siis mitenkään mullistava tutkimustulos. Toki tässä täytyy ottaa huomioon pieni otanta ja se, että demin käyttäjistä suurin osa on tyttöjä. Mutta eipä tämä mikään virallinen tutkimus olekaan.
Joukosta löytyy useita henkilöitä, jotka eivät pidä filosofiasta. Heidän mielestään se on turhaa tai "paskaa". Oletan, että "paska" tarkoittaa joko vaikeaa, turhaa tai muulla tavalla ikävää.
"Jotenkin niin turhaa, ketä kiinnostaa typerä ajatusleikki siitä, onko omena olemassa, jos sitä ei näe," sanoo yksi keskustelija.
"Kuulostaa ehkä alkuun todella hankalalta ja täysin turhalta, mutta mikäli yhtään tykkää pohtia asioita tai opetella perustelemaan sanomisiaan teoreettisemmin, filosofia on varmasti kiinnostavaa," toinen kommentoi.
Filosofia ei tietenkään ole turhaa. Se on ehkä kaikkein hyödyllisin aine, mitä voi opiskella. (Lue ajatuksistani filosofian hyödyllisyydestä tämän linkin takaa.)
Mikseivät opiskelijat tajua tätä? Ehkä heille ei kerrota sitä, aletaan vaan opettaa. Hyvä opettaja sitoo filosofian opiskelijan arkielämään kiinni, jotta filosofian hyödyllisyys tulisi ilmeiseksi. Opettajan pitäisi kertoa, mihin filosofiaa tarvitaan, että opiskelijat osaisivat ottaa siihen oikean asenteen. Monesti aineen ikävyys johtuukin juuri opettajasta.
"Mua kiinnostaa kyllä filosofia, mutta meiän opettaja on ihan ÄLYTTÖMÄN tylsä, ja tekee huonoja powerpointeja. Meillä oli sama opettaja historiassa, josta normaalisti tykkään, mutta ton opettajan takia en," eräs keskustelija kertoo.
Valitettavasti nykyisen opetussuunnitelmat ankarat vaatimukset usein aiheuttavat sen, ettei opettajalla riitä aikaa kaikille oppilaille - varsinkaan lukion ensimmäisillä kursseilla, missä ryhmäkoot ovat joskus todella suuria. Valitettavaa, koska juuri ensimmäisellä kurssilla oppilas, joka ei tiedä filosofiasta vielä mitään, tarvitsisi erityishuomiota, ettei häneltä menisi aineeseen maku. Toki opettajia ja opetustyylejäkin on moneen lähtöön. Kaikki opetustavat eivät toimi kaikille oppilaille. Aina joku pettyy.
"Sitte meillä on just jtn tällasia esimerkkejä: 1. Ihmiset ovat kaloja, 2. Liisa on ihminen. Tästä voidaan päätellä että Liisa on kala. WTF? Ymmärrän ton idean mut toi vaa sekottaa pään," opettajaansa pettynyt keskustelija jatkaa.
En voi olla ajattelematta, että onkohan tässä käynyt juuri niin, että kun opettajan opetustyyli ei ole napannut eikä opettajalta ole saanut huomiota ja apua, koko aineessa menee ihan sekaisin. Kohta aineeseen meneekin jo maku, eikä sitä halua enää opiskella. Pakko myös kommentoida tuohon kommenttiin, että jos tämä oppilas ymmärtää idean, mikä siinä sitten sekottaa pään? Argumenttisi on ivalidi. ;)
Eräs keskustelija piti filosofiaa ikävänä, koska siinä pitää ajatella itse. Opettaja ei annakaan valmiita vastauksia, mitä voisi päntätä kokeeseen, vaan pohdintaan pitää käyttää aikaa ja omia aivoja. Ajattelu on toden totta vaikeaa. Mutta miksi oppilas olettaa, että koulu olisi jotain aivot narikkaan -touhua, missä ei tarvitsisi ajatella?
Koska näin monen muun aineen kohdalla on. Oikeastaan kaikki muut aineet taideaineita lukuun ottamatta olivat ainakin minun aikanani ulkoa pänttäämistä. Kerran sain biologian aineesta arvosanaksi 10+, vaikka olin kopioinut aineen suoraan kirjasta. En pitänyt biologiasta vaan halusin mennä sieltä, mistä aita on matalin. Luulin saavani huonon arvosanan. Toki opettaja huomaisi, että olin kopioinut kirjasta, eikä niin saisi tehdä? Mutta opettajapa palkitsi minut. Olin niin yllättynyt, että jäin vielä tunnin jälkeen varmistamaan asian. Ja toden totta: olin ymmärtänyt oikein. Olin tehnyt juuri niin kuin pitää.
En nyt tässä puutu siihen, miksei lapsia kannusteta ajattelemaan itse, ja mitä se kertoo yhteiskunnastamme. Siitä voisi kirjoittaa vaikka kirjan ja monta on varmasti kirjoitettukin. Tätä kysymystä pohditaan laajasti myös kasvatustieteissä, ainakin filosofisesti suuntautuneet kasvatustieteilijät. (Korjatkaa toki, jos käsitykseni ovat vanhentuneita. Ehkä nykyään kaikki on jo toisin? Demin keskustelujen perusteella näin ei tosin ole.)
"emt ne asiat pitää silleen YMMÄRTÄÄ eikä vaan lukea. sun pitää niinku saada se käsitys päähäsi ja oikeesti sisäistää se eikä vaan tankata ulkoa. ei ne asiat oo silleen vaikeita mut pitää olla oikee asenne lukemiseen, et yrität kunnolla omaksua ne jutut," yksi keskustelija opastaa. Hän on asian ytimessä.
Erästä demin keskustelijaa häiritsivät filosofian tunneilla erityisesti muut opiskelijat.
"luin kaks ekaa kurssii - kauheet pilkunnussimista, ja jokaiselta kurssilta löytyy se yks mulkkujätkä joka kailottaa ateismiaan, ihannoi diktatuureja ja tykkää huutaa keskustelun väliin "ARGUMENTTISI ON INVALIDI"," hän kirjoittaa.
Repesin tälle kommentille. Niin osuvaa ja niin totta. Jotkut oppilaat suhtautuvat filosofiaan todella intohimoisesti. Jokaisesta luokasta löytyy ainakin yksi oppilas, joka lukee filosofiaa vapaa-ajallaan ja on tunneilla aina äänessä. Opettajan näkökulmasta tämä on toisaalta ihanaa ja toisaalta rasittavaa. Aito kiinnostus on upea juttu, mutta muillekin pitäisi antaa tilaa puhua. Opettajan vastuulle jää toisaalta kannustaa innokasta oppilasta mutta toisaalta olla ottamatta häntä lellikiksi, etteivät muut oppilaat joudu epätasa-arvoiseen asemaan.
Yksi keskustelija oli pettynyt lukion filosofiaan. Hänen mielestään se ei ollut oikeaa filosofiaa.
"Sellasta säälittävän helppoa popularisoitua ja turhaa. Etiikkaa ja jotain filosofian historiaa. Ei anna minkäänlaista järkevää kuvaa filosofiasta äärimmäisen ankarana tieteenä," hän tokaisee. Ehkä kyseessä on juuri se filosofiafani, joka haluaisi mennä paljon syvemmälle ja pidemmälle kuin mitä lukion filosofiaan varattu aika antaa myöten. Toisaalta kommentista loistaa myös naiivius. Etiikka ja filosofian historia ovat olennaisia filosofian osia.
Pitää ymmärtää, että lukon filosofia on tosiaan erilaista kuin mitä se on yliopistossa saati työelämässä. "Säälittävän helppo popularisointi" johtuu siitä, että oppilaille pitää antaa pehmeä lasku filosofiaan, jota he eivät ole koskaan aikaisemmin opiskelleet. Sitä paitsi oikeasti filosofia voi olla myös hauskaa.
Joidenkin keskustelijoiden mielestä se oli. Jotkut olivat sitä mieltä, että ne, ketkä filosofiasta eivät tykkää, eivät vain ymmärrä sitä.
"Ja itse opin filosofian kurssien kautta myös kirjoittamaan paremmin ja pohtimaan asioita laajemmin ja uusista näkökulmista. Kannattaa tosiaan lähteä kurssille avoimin mielin, filosofia on tosi mielenkiintoista jos tykkää pohdiskelusta. Nämä jotka täällä ovat sanoneet filsan olevan paskaa, ovat luultavasti juuri niitä joilla ei kyseisiä taitoja ole. Mutta eihän kaikkia voi tietysti kiinnostaa filsa," eräs nimimerkki kirjoittaa.
Tämä oppilas on myös huomannut filosofian käytännönläheisyyden. Filosofiassa oppii kirjoittamaan paremmin ja se avaa omaa maailmankuvaa.
"Mulla on ollut loistava opettaja ja kivoja kurssikavereita. Joihinkin filosofisiin teorioihin ja suuntauksiin tutustuminen on oikeasti avannut maailmakuvaani, tyyliin "oho, en edes ole ajatellut, että tämänkin voisi kyseenalaistaa/ajatella tällä tavalla". Filosofiaa opiskelemalla olen saanut paljon lisää näkökulmia ja pohdittavaa, sen opiskelu on oikein antoisaa. Olen myös oppinut filosofiassa kirjoittamaan ja pohtimaan asioita laajasti, ja oonkin saanut tämän vuoksi monissa muissa aineissa kehuja mun esseistä," toinen filosofiasta pitävä oppilas kirjoittaa.
Ihania kommentteja. Tällaista sen pitäisi ihanteellisesti olla kaikille. Filosofian pitäisi avartaa mieltä ja maailmankuvaa ja saada ihminen ihmettelemään ja ymmälleen. Välillä tunnin jälkeen on puusta pudonnut olo. Mitä just tapahtu? Tällaista filosofian opiskelu parhaimmillaan on! Keskustella voi epämuodollisesti ja rennosti kavereiden kanssa - mielellään tunteita herättävistä aiheista, kuten
- Miksi jokin asia kuvottaa toista mutta on yhdentekevä toiselle?
- Miten sosiaalinen media vaikuttaa elämään?
- Mitä on koulukiusaaminen ja onko se aina väärin?
- Ovatko ikävät muistot todellisia? Miksi ne tuntuvat joistain ihmisistä tosi pahalta mutta toiset taas eivät välitä niistä?
- Mitä on riippuvuus? Mistä kaikesta minä olen riippuvainen?
- Onko ihmisellä vapaa tahto? (Klassikkoaihe, joka on aina muodissa!)
Loppuun laitan vielä listan muutamista ajatuksia herättävistä elokuvista, jotka filosofian ystävän kannattaa ehdottomasti katsoa.
- V for Vendetta (V niin kuin verikosto)
- The Truman Show
- The Matrix
- Shutter Island (Suljettu saari)
- Dogville
- Dancer in the Dark
- Tree of Life
- Interstellar
- Inception
- Donnie Darko
- Memento
- Eternal Sunshine of the Spotless Mind (Tahraton mieli)
- American Beauty
- Fight Club
- K-Pax
- Mulholland Drive
- Vanilla Sky
- Exam
- Twelve Monkeys
- Groundhog Day (Päiväni murmelina)
- The Green Mile (Vihreä maili)
- Pay It Forward (Anna hyvän kiertää)
- Captain Fantastic
- Happy-go-lucky
- Stranger Than Fiction (Aidosti outoa)
---
Kommentit lainattu demi.fi-sivuston keskuteluista.
Huomasin lukiossa, että muovaamalla ajattelua tietyn malliseksi ja tuottamalla tietynlaista tekstiä, saa hyviä arvosanoja. Oma ajattelu ja asioiden kyseenalaistaminen ei ollut hyvästä. Samanlaiseen törmäsin myöhemmin armeijassa. Tästä jäin miettimään, että kasvatetaanko meistä vain tietynlaisia kuhnureita, joilla ei saa olla omia ajatuksia?
VastaaPoistaOn erittäin kurjaa, että pakotetaan tiettyyn muottiin lukioikäisenä. Itse koen, että pärjätäkseni, jouduin luopumaan ainutlaatuisuudestani ja vähentämään ajattelemista ja kyseenalaistamista. Jos olisin yliopistoon jatkanut, en tiedä olisiko kadotettu puoleni käynnistynyt uudestaan? Kuitenkin katson, että herkässä iässä olevaa teiniä/varhaisaikuista ei pitäisi rajoittaa näin, sillä mitä vanhemmaksi tulee, sen vaikeampaa on tiettyjen ajatuskuvioiden muuttaminen.
Samaa mieltä!
PoistaOn ristiriitaista, miten meiltä toisaalta odotetaan tiettyyn muottiin mukautumista mutta kuitenkin samalla pitää olla innovatiivinen ja idearikas rohkea yrittäjä - muuten ei menesty. Mitään menestymistaitoja ei opeteta koulussa. Eikä 99% oppilaista tietenkään saavuta täyttä potentiaaliaan elämänsä aikana.
Tietääkseni on kuitenkin olemassa opettamistyylejä, missä lapsi kohdataan yksilönä ja pyritään tukemaan hänen yksilöllisiä lahjojaan ja kiinnostuksen kohteitaan. Toivottavasti ne yleistyisivät, että saataisiin jossakin vaiheessa kaikkien ihmisten sisäinen potentiaali esille.