Ei ole koti-ikävä

Photo by Alexander Popov on Unsplash

Meille on toitotettu lapsesta asti, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaikka en ole syntynyt Suomeen, minulle on kuitenkin lottovoitto, että olen päässyt muuttamaan Suomeen. Suomi on paras maa asua. Suomessa on kaikki niin hyvin. Niin turvallista, niin puhdasta, niin mahtavaa. 

Entäs ulkomailla sitten? Ulkomailla on pelottavaa, vaarallista, likaista, tautista. Tarvitset miljoona rokotetta. Älä vaan juo hanavettä. Älä puhu vieraita kieliä tai sinut ryöstetään. Ole varovainen. Älä aja autoa. Älä mene vieraiden ihmisten kyytiin. Älä mene vieraiden ihmisten kotiin. Jos sairastut ulkomailla, etkä saa pikahelikopteria Suomeen, voit heittää elämälle hyvästit, sillä muualla kuin Suomessa et voi saada hyvää hoitoa ilmaiseksi. Varo hämähäkkejä. 

Olen tavannut ihmisiä, ketkä rakastavat Suomea ja ketkä vihaavat Suomea. Tiedän suomalaisia, ketkä ovat muuttaneet ulkomaille heti kun ovat vain pystyneet. Tiedän ulkomaalaisia, ketkä ovat muuttaneet Suomeen tai haluavat asua Suomessa. Kyse on tietysti siitä, miten mikäkin kenellekin sopii, ja nämä ovat minun omia subjektiivisia ajatuksiani.

Suomessa on moni asia hyvin. On puhdasta vettä ja ilmaa, on turvallista. Suomi on niin kylmä maa ja syrjässä kaikesta, että se on aina turvallinen eikä ole muuhun maailmaan verrattuna monikulttuurisuutta nähnytkään. (Ei sillä, että tämä olisi hyvä asia.) Suomessa on hyvä sosiaalitukijärjestelmä. Suomessa on hyvä olla sairas, vanha ja vammainen. Suomi on myös teknologisesti edistyksellinen maa, jossa saa hyvää insinöörikoulutusta.

Taiteilijalle ja filosofille Suomi on taas painajainen. Taiteen arvostus on heikkoa filosofiasta puhumattakaan. Voit heittää hyvälle toimeentulolle hyvästit. Olet yhteiskunnan riippakivi. Et ole arvokas, olet vaivaksi. Onneksi meillä on niin paljon veroja maksavia insinöörejä, että kyllä me pari taiteilijaa sillä elätetään. Ei sillä, että me pidettäisiin siitä.

Edellisestä johtuen suomalaisten henkinen kehitys on kärsinyt tieteellisten innovaatioiden kustannuksella. Arvostetaan enemmän maallista menestystä kuin onnellisuutta. Jos joku ei ole lukenut Tuntematonta sotilasta, mikäs siinä. Ei kansallisia klassikoita tarvitsekaan tuntea, jos ei halua. Jos joku ei tunnista Sibeliuksen sinfonioita, ei se mitään. Ei täällä kukaan muukaan tunnista.

Suomessa on vähän ihmisiä ja kaikki ovat samanlaisia keskenään. Siksi Suomesta ei voi sanoa, että siellä olisi jokaiselle jotakin. Insinöörille tuntuu olevan rajattomasti mahdollisuuksia. Taiteilijalle ja filosofille ei niinkään. Jos synnyt luovana ja taiteellisena, pääset tekemään sitä työksesi ehkä 1 %:n todennäköisyydellä. Jos sinua ei kouluikäisenä puhuta ympäri, taidekoulujen karsinnat riistävät viimeiset itsetuntosi rippeet. 

Sain tästä ensimmäisen maistiaisen 17-vuotiaana, kun keskustelin nettikaverini kanssa. Hän asui Dominikaanisessa Tasavallassa ja opiskeli taidekoulussa. Hän ihmetteli kovasti, kun kerroin, miten vaikeaa se on Suomessa. Dominikaanisessa Tasavallassa on niin paljon ihmisiä (ja kouluja), että lähes kaikki halukkaat pääsevät opiskelemaan taidetta ja myös alan töihin. Siis ihan kuin insinöörit Suomessa. 

Taidetta ja filosofiaa myös arvostetaan ulkomailla enemmän kuin Suomessa. Taiteilija ja filosofi saa reaktion ”wow, cool” ja insinööri sellaisen, että ”aha, ok”. Suomessa se on tyyliin päinvastoin.

Suomessa sanotaan, että ulkomailla kilpailu on kovaa, koska ihmisiä on paljon ja esimerkiksi taiteilijan on hankalampi menestyä kuin Suomessa. Tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Kun on paljon ihmisiä, on myös paljon asiakkaita, katsojia, kuulijoita... ”Menestyminen” on oikeasti paljon helpompaa. Suomessa se on lähestulkoon mahdotonta, koska piirit ovat niin pienet. 

Olen syntynyt Venäjällä ja saanut osittain venäläisen kasvatuksen (Suomessa), mikä tietysti vaikuttaa näkökulmaani. Minun on kyllä monesti helpompi olla ulkomailla kuin Suomessa. Ulkomailla voi monesti pukeutua juuri niin kuin itse haluaa, eikä kukaan välitä, kun taas Suomessa kaikki näyttävät samanlaiselta ja vähänkin erilainen tyyli erottuu ja kerää katseita. Sitten esimerkiksi Venäjällä on normaalia keskustella avoimesti tunteista ja henkisistä asioista, mikä tulee minulta luonnostaan. Suomessa sitä ei yleisesti harrasteta, ja emotionaalinen tarkoittaa siellä yleensä epäsisukasta. Arjen henkinen ja emotionaalinen puoli on Suomessa ikään kuin karstroitu pois – leikattu irti ja heitetty roskiin. Niin tunneköyhää elämää siellä vietetään. Ja näkyyhän tämä myös esimerkiksi värien käytössä julkisissa rakennuksissa ja kuinka paljon niitä koristellaan taiteella (tuskin lainkaan).

En ole asunut vuosia ja vuosia eri maissa tai matkustellut kolmea kertaa maailman ympäri. Olen ollut matkalla yhdeksän päivää, joten tämä kaikki tulee siitä näkökulmasta. Alan pikku hiljaa ymmärtää, että asia ei ole niin mustavalkoinen, että Suomi olisi aina kaikille hyvä ja parempi kuin muut.

Päivä päivältä yllätyn yhä enemmän, miten turvallista ulkomailla (tällä hetkellä se tarkoittaa minulle Venäjää, joka ei edes varsinaisesti ole minulle ulkomaa) on, miten helppoa täällä on matkustaa ja miten hyvin meidät otetaan vastaan. Olemme molemmat jo nyt saaneet rutkasti enemmän itsevarmuutta ja itsetuntemusta – vain yhdeksässä päivässä! ;)

Photo by Aapo Oinonen