Terveysparadoksi
Miksi me emme tee sitä, minkä tiedämme oikeaksi? Miksi syömme epäterveellisesti? Miksi me emme harrasta liikuntaa? Miksi käytämme päihteitä? Miksi tuijotamme kumarassa älylaitteiden sinistä valoa, vaikka tiedämme sen olevan haitaksi?
Miksi minä, joka kärsin ahdistuksesta, masennuksesta ja traumaperäisestä stressistä, en ole keskittynyt paranemiseen? Tässä tilanteessa koko elämän pitäisi pyöriä paranemisen ympärillä. Terveyden pitäisi olla ykkösprioriteetti.
Vaan ei ole.
Olen joogannut, meditoinut, lukenut paranemista tukevaa kirjallisuutta ja tehnyt erilaisia harjoituksia – eli edistänyt paranemistani – muutaman vuoden ajan. Olen tehnyt muun muassa seuraavat havainnot:
- Minun pitää sekä joogata että meditoida päivittäin pysyäkseni toimintakykyisenä.
- Meditoida kannattaa vähintään puoli tuntia ja joogata vähintään tunti.
- Kannattaa nukkua 8-9 tuntia joka yö.
- Kannattaa syödä säännöllisesti ja suht terveellisesti sekä juoda paljon vettä.
- Pitää huolehtia sekä omasta että ympäristön siisteydestä ja viihtyisyydestä.
- Pitää opiskella terveyteen liittyviä asioita ja kehittää omaa terveydenhuoltoaan.
- Joka päivä pitää tehdä jotain kivaa niin kuin vaikka kirjoittaa, lukea tai piirtää.
- On hyvä käydä ulkona (luonnossa) päivittäin.
- Pitää tavata säännöllisesti mukavia ihmisiä, joiden kanssa nauraa ja jakaa asioita.
- Pitää saada olla yksin ja tekemättä mitään.
- Pitää antaa aikaa ja huomiota lähimmäisilleen.
Kun tingin jostakin näistä, toimintakykyni kärsii. Kun tingin monesta kohdasta, toimintakykyni katoaa siihen asti, kunnes keskityn taas terveyteeni.
Aina ei kuitenkaan ole aikaa. Eikä jaksaisikaan. On niin kova kiire juosta rahan perässä nenä kiinni puhelimessa, ettei sitä jaksa ajatella ja muistaa.
Että terveys on tärkeä. Terveys on arvoista arvokkaimpia. Mitä meille jää, kun terveys viedään pois? Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ahdistuneena, masentuneena ja traumatisoituneena 90% elämästä tapahtuu omiin tympeisiin ajatuksiin sotkeutuneena, ja vain 10% muiden ihanien aistien maailmassa.
Yllä olevan listan noudattaminen vaatii kuitenkin kovaa työtä, varsinkin, jos terveys ei tällä hetkellä ole arvolistan kärjessä, ja epäterveelliset elämäntavat ovat ottaneet elämästä vallan. Etenen siis askel ja päivä kerrallaan ja opettelen sen, mitä en vielä osaa.
Miksi minä, joka kärsin ahdistuksesta, masennuksesta ja traumaperäisestä stressistä, en ole keskittynyt paranemiseen? Tässä tilanteessa koko elämän pitäisi pyöriä paranemisen ympärillä. Terveyden pitäisi olla ykkösprioriteetti.
Vaan ei ole.
Olen joogannut, meditoinut, lukenut paranemista tukevaa kirjallisuutta ja tehnyt erilaisia harjoituksia – eli edistänyt paranemistani – muutaman vuoden ajan. Olen tehnyt muun muassa seuraavat havainnot:
- Minun pitää sekä joogata että meditoida päivittäin pysyäkseni toimintakykyisenä.
- Meditoida kannattaa vähintään puoli tuntia ja joogata vähintään tunti.
- Kannattaa nukkua 8-9 tuntia joka yö.
- Kannattaa syödä säännöllisesti ja suht terveellisesti sekä juoda paljon vettä.
- Pitää huolehtia sekä omasta että ympäristön siisteydestä ja viihtyisyydestä.
- Pitää opiskella terveyteen liittyviä asioita ja kehittää omaa terveydenhuoltoaan.
- Joka päivä pitää tehdä jotain kivaa niin kuin vaikka kirjoittaa, lukea tai piirtää.
- On hyvä käydä ulkona (luonnossa) päivittäin.
- Pitää tavata säännöllisesti mukavia ihmisiä, joiden kanssa nauraa ja jakaa asioita.
- Pitää saada olla yksin ja tekemättä mitään.
- Pitää antaa aikaa ja huomiota lähimmäisilleen.
Kun tingin jostakin näistä, toimintakykyni kärsii. Kun tingin monesta kohdasta, toimintakykyni katoaa siihen asti, kunnes keskityn taas terveyteeni.
Aina ei kuitenkaan ole aikaa. Eikä jaksaisikaan. On niin kova kiire juosta rahan perässä nenä kiinni puhelimessa, ettei sitä jaksa ajatella ja muistaa.
Että terveys on tärkeä. Terveys on arvoista arvokkaimpia. Mitä meille jää, kun terveys viedään pois? Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ahdistuneena, masentuneena ja traumatisoituneena 90% elämästä tapahtuu omiin tympeisiin ajatuksiin sotkeutuneena, ja vain 10% muiden ihanien aistien maailmassa.
Yllä olevan listan noudattaminen vaatii kuitenkin kovaa työtä, varsinkin, jos terveys ei tällä hetkellä ole arvolistan kärjessä, ja epäterveelliset elämäntavat ovat ottaneet elämästä vallan. Etenen siis askel ja päivä kerrallaan ja opettelen sen, mitä en vielä osaa.
Kommentit
Lähetä kommentti