Pariisi!

Koska vietämme tämän joulun Pariisissa, olen pitänyt enemmän tai vähemmän älykästä matkapäiväkirjaa. Nyt seuraa epämääräistä valitusta sekä muutamia nopeasti valittuja valokuvia.

La tour Eiffel

 

18.12.

Saavuimme eilen aamulla, mutta koska emme olleet nukkuneet edellisenä yönä, vietimme suurimman osan päivästä hotellilla nukkuen. Päivällä ehdimme hetken pyöriä kuitenkin Bd St-Michelillä mäkkärissä ja kahvilla, kun odotimme check-iniä.

Notre Dame

Nyt tunnen kehossani vahvasti oudon sängyn jättämät jäljet, toissayön nukkumattomuuden ja viime yön 15 tuntia unta. Olen pökerryksissä enkä todellakaan parhaimmillani. Olen vanhimmiten joko herkistynyt kehoni antamille viesteille tai kehoni on alkanut huutaa kovempaa. Luulen kuitenkin, että olen herkistynyt, sillä olen harjoitellut.

Matkassa mukanani on John C. Parkinin kirja F**k It – Do What You Love, joka on hauskasti ja kepeästi kirjoitettu vetoomus rakkauden puolesta. Kirja neuvoo ja pohtii, miten ottaa selville, mitä rakastaa ja kuinka rakentaa koko elämä sen ympärille.

Yhdessä luvussa puhuttiin flow'sta, joten listasin tähän omia flow-aktiviteetteja:

• maalaaminen
• lukeminen 
• kirjoittaminen 
• mielenkiintoiset keskustelut ihmisten kanssa 
• meditaatio joskus 
• jooga joskus

 

19.12.

Taas kirjoitan tälleen aamulla, kun fiilis on vähän tööt. Me jätetään hotellin aamupala tänään välistä ja lähdetään etsimään jotakin muuta. Heti, kun tukka kuivuu.

Eilen oli kyllä kiva päivä, täytyy sanoa. Käveltiin tästä hotellilta Sacré-Cœurille ja sieltä mentiin Montmartreen lounaalle (eikö kuulostakin hienolta? Mäkkärillä käytiin). Sitten jatkettiin Champs-Élysées'lle, jossa oli joulumarkkinat. Syötiin crêpet, juotiin kuumaa punaviiniä ja ostettiin kotiin viemisiksi Marseille-saippuoita. Oli paljon porukkaa liikkeellä.

Calles de Paris

Sacré-Cœur

Galeries Lafayette

Mä en tiedä, miksi mua ahdistaa. Mä näin viime yönä ainakin ahdistavaa unta, joka vaivaa mua vieläkin. Tuntui, että mun piti siinä unessa huolehtia tosi monesta elävästä olennosta yhtä aikaa. Koko ajan niille meinas tapahtua jotakin.

Nyt mua stressaa, kun mulla on hirveä nälkä ja pitää odottaa, että tukka kuivuu, ennen kuin voi lähteä tuonne ulos. Itkettää kauheesti. Vasempaan olkapäähän ja käteen sattuu ihan hirveesti. Niin moni asia on mukavuusalueen ulkopuolelta. Matkablogeissa harvoin kirjoitetaan siitä, kuinka matkustelu on todella rankkaa sekä henkisesti että fyysisesti. Kokoajan pitää tsempata ja puhua vierasta kieltä, sitä viettää suurimman osan ajasta täysin eksyneenä eikä loppujen lopuksi ehdi tehdä kuin murto-osan siitä, mitä piti. Raha vain häviää jonnekin, vaikka mitään ei ostaisi. Koko kroppaa särkee ihan hulluna päästä varpaisiin. On koko ajan liian kylmä.

Kotona on tottunut siihen, että jääkaapissa on aina ruokaa, vessa on vieressä (tai tietää, mistä sellainen löytyy) ja on tottunut pukeutumaan sään mukaan ja tietää, mihin mennä lämmittelemään ja tietää myös, miten liikenne kulkee ja kauan siinä menee.

Mä en tiedä, miksi pitää kiduttaa itseään näin. Uuvuttaa itsensä itkun partaalle.

20.12.

Kurkku on kipeä. Käteen ei satu enää niin paljon, kun rakas (matka)kumppani hieroi sitä eilen. Mulla pyörii päässä kyllästymiseen saakka erilaiset biisit: se yksi koiralaulu (oi katsopas, vaari, tuota hauvaa), Ave Maria, Petit Papa Noël, ”it's the most wonderful time of the year...” ja muut joululaulut. Mä en tiedä, mikä siinä on, mutta kun kävelen tuolla ulkona, noi biisit soi mun päässä tauotta ja mä löydän itseni tuon tuostakin hyräilemässä jotain niistä. Ei mulla ole aikaisemmin ollut noin tarttuvia korvamatoja. Ärsyttävää.

Onneksi eilen oli vähän leppoisampi päivä ja sain ostettua esim. ripsarin. Se teki ihan hyvää. Tänään voi taas sitten tehdä jotain vähän fyysisempää niin kuin vaikkapa kiivetä Eiffel-torniin.

Eilen oli kolmas päivä putkeen, kun me käytiin syömässä Mäkkärissä. Milloin me uskaltaudutaan johonkin ranskalaiseen ravintolaan? Yhteen ”tavalliseen” kahvilaan uskallettiin kyllä mennä, mutta se oli hirveä pettymys. Kahvi oli pahaa ja kallista. Sanoin, että ens kerralla mennään kyllä Mäkkäriin kahville. Tulee mieleen se, kun oltiin äidin kanssa Roomassa ja kaikista odotuksista huolimatta sieltä ei millään löytynyt hyvää pizzaa (tai pizzaa ollenkaan). Pelkkää pastaa syötiin koko viikko.

21.12.

Eilen oli meditatiivinen päivä, koska päätin elää hetkessä ja yritin tehdä niin koko päivän ajan. En miettinyt turhia. Kun olin metrossa, olin metrossa. Kun olin ravintolassa, olin ravintolassa. Kun olin täpötäydessä ostoskeskuksessa jalat särkevinä, sekin hetki piti hyväksyä sellaisenaan.

Eiffel-torni oli pettymys, koska se oli niin älytön turistirysä. Tungosta, kaupustelijoita, taskuvarkaita (todennäköisesti) ja ylihinnoiteltua ruokaa.

Miehelle löytyi kuitenkin hyvät kengät, vaikka ne eivät olleetkaan alennuksessa.

Tänään lähdetään käymään Musée d'Orsay'ssa. Siellä on esimerkiksi Van Goghin töitä. Vihdoinkin päästään katsomaan taidetta!

Tuntuu, että ensimmäiset päivät ovat sujuneet jossakin unessa. Vasta nyt olen toipunut siitä, että ollaan tultu Pariisiin ja kaikki on uutta ja outoa. Vasta nyt pystyn pikku hiljaa nauttimaan reissusta.

Olen aina ollut tällainen reissustressaaja siihen pisteeseen asti, että olen miettinyt, miksi ylipäätään matkustan. Jossain vaiheessa julistin avoimesti muille, että en pidä matkustamisesta. Se on minusta ihan hirveää. Mikä pitää kyllä edelleen paikkansa. Mutta se ei ollut niin yksinkertaista, että olisin vain lopettanut matkustamisen. Halusin edelleen reissuun enkä tiedä oikein, miksi

Tulee mieleen tämä Nyt-liitteen viimevuotinen artikkeli reissaamisen ihanuudesta ja kamaluudesta. Jostain syystä palaan juttuun aina matkustaessani.

23.12.

Viimeiset kaksi päivää ovat olleet niin kivoja, ettei ole edes tehnyt mieli purkaa pahaa oloa tänne. Musée d'Orsay oli mahtava ja eilen käytiin taidekeskus Pompidoussa, jossa oli René Magritten näyttely. Pari taidepäivää ovat saaneet mut todella hyvälle tuulelle. Olen imenyt inspiraatiota impressionismista ja surrealismista ja hingun jo maalaamaan

Musée d'Orsay

Bedroom In Arles 1888 Vincent van Gogh

 

The Church at Auvers 1890 Vincent van Gogh

René Magritte et La Trahison des Images à la Centre Pompidou

Ceci n'est pas une pipe. 1928-1929

Le Blanc Seing 1965