Harhainen suunnittelija

Olen vihdoin saanut selityksen sille, miksi olen aina myöhässä. Ilmiön nimi on the planning fallacy tai suomeksi suunnitteluharha (ehkä? Kuka tietää?).

Suunnitteluharha tarkoittaa sitä, kun arvioi väärin, kuinka kauan jossakin tekemisessä tai muussa asiassa kestää. Suunnitteluun liittyy kokemukseni mukaan toki runsaasti muitakin vaikeuksia, kuten aikataulun tekeminen ja siinä pysyminen. Surkea aikakäsitykseni ja siitä johtuva organisaatiotaidon puute on nyt kuitenkin saanut tällaisen nimen mielessäni ja siihen olen tyytyväinen.

Suunnitteluharhaisilla on ongelmia seuraavassa kolmessa asiassa:

1. Kokemuksesta oppiminen. Vaikka tekisi jotakin asiaa tuhannetta kertaa elämässään, sen keston voi arvioida myös tuhat kertaa väärin, koska aiemmasta kokemuksesta ei vain opi.
2. Varautuminen. Vaikka mahdollisiin hidasteisiin varautuminen kävisikin mielessä, sitä ei kuitenkaan koskaan tee.
3. Prosessin hahmotus. Tehtävä hahmotetaan kokonaisena möhkäleenä eikä prosessina. Gradu saa to do -listalla yhdenvertaisen aseman tiskien tiskaamisen kanssa. Mitä, kestääkö gradussa pidempään vai?

Nyt kun olen diagnosoinut itseni, olo on helpottunut. En ole ainoa, en ole outo, enkä ole tyhmä (enhän?). Erityinen helpotus liittyy työn hakuun. Kun skrollaan oman alan töiden ilmoituksia, reippaasti yli puolessa haettavista pesteistä on käytetty sanoja ”projekti”, ”organisointi” tai ”hallinnointi”. Olen tuijotellut näitä työilmoituksia kauhusta soikeana ja ajatellut, että onko ihan pakko? Nyt tajuan, miksi.

En edelleenkään tiedä, miten menettelen, jos joudun joskus työssä tekemään jotain näistä kauheista asioista. Selviydyn nipin napin oman työn aikatauluttamisesta, mutta jos tätä pitäisi tehdä muidenkin puolesta... shoot me now. Toivottavasti en koskaan joudu vastuuseen muiden ihmisten asioiden hoitamisesta. Se ei vain sovi minulle. Otin paineita jo siitä, että joutuisin kahvinkeittohommiin mielialapolin päiväosastolla viime huhtikuussa. En muuten koskaan joutunut keittelemään siellä kahvia. En ilmoittautunut vapaaehtoiseksi eikä minua koskaan pyydetty. Win!

Suunnitteluharha on vain yksi lenkki pidemmässä ketjussa, jonka nimi voisi olla heikko sentraalinen koherenssi. Termi viittaa vaikeuksiin asiayhteyksien ymmärtämisessä ja kokonaisuuksien hahmottamisessa. Olen aina rakastanut yksityiskohtia, koska ne ovat minuun verrattuna niin pieniä, että näen ne helposti kokonaan. Lisäksi pieni yksityiskohta vangitsee huomion yhteen kohtaan ja pyytää tarkastelemaan itseään, minkä koen rentouttavana. Tykkään piirtää ja katsella yksityiskohtaisia kuvia, askarrella ja näperrellä kaikenlaista.

Kokonaisuudet alkoivat avautua minulle vasta yliopistossa, kun opiskelu sitä vaati, mutta nyt valmistuneena huomaan haluavani palata taas yksityiskohtien pariin. Olen käynyt kokonaisuusmaailmassa kääntymässä ja saanut toistaiseksi alalla riittävästi harjoitusta. Kokonaisuuksia käsittelevä työ, esimerkiksi juuri projektin suunnittelu tai johtaminen, ei minulle oikein sovi.

En tee suursiivouksia vaan siivoan vähän kerrallaan. Rakastan kirjoittamista, mutta en keksi kirjalle juonta, vaikka yrittäisin (en ole hirveästi kyllä yrittänyt), vaan olen aina kirjoittanut erillisiä kohtauksia. Tämän bloginkin teemojen annan hahmottua ajan kanssa ilman, että minun pitäisi keksiä niitä etukäteen. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja olenkin opetellut suunnittelemista paljon, koska siitä ihan oikeasti on hyötyä. En kuitenkaan suunnittele tekemisen tehostamiseksi vaan jotta tietäisin, mitä tuleman pitää. On paljon kevyempi nousta sängystä aamulla, kun päivän ohjelman on kirjoittanut edellisenä iltana ylös.

Päivän ohjelma näyttää minulla nykyään keskimäärin tältä:

Oi tätä rankkaa elämää! No ei, mutta oikeasti, on se aika helvetin rankkaa myöntää, kuinka lapsen kengissä on, ja aloittaa elämän hallinnointi ikään kuin alusta vähän kerrallaan. Eli hyvä minä!

Lähde: http://www.sicotests.com/psyarticle.asp?id=385