Filosofia - epämukavaa mutta hyödyllistä

Filosofiset kysymykset lähtevät ihmettelystä. Ne eivät siis lähde siitä, että pitää saada vastaus johonkin käytännön ongelmaan. Ero on siis siinä, miksi kysymys ylipäätään esitetään. Haluanko tietää, pitääkö minun ottaa sateenvarjo mennessäni ulos vai ihmettelenkö, mitä on kastuminen?

Filosofiset kysymykset ovat kysymyksiä, joihin ei ole olemassa järjellä tavoitettavaa vastausta. Siiri sanoi, "järki ei riitä", ja on tämän sanoessaan asian ytimessä. Filosofisiin kysymyksiin ei ole olemassa vastauksia eikä niitä koskaan tule olemaankaan. Ne ovat kysymyksiä ilman vastauksia.

Photo by Mikito Tateisi on Unsplash

Maailman älykkäimmät ihmiset ovat miettineet filosofisia kysymyksiä jo tuhansien vuosien ajan. Filosofian perinne on käytännössä pelkkää keskustelua näistä kysymyksistä. Kukaan ei ole kenenkään kanssa samaa mieltä. Kaikki ovat jatkuvasti eri mieltä keskenään. Vastauksia ei ole eikä niitä koskaan löydy.

Filosofian arvo ja se, mitä filosofian opiskelijalta odotetaan, ei siis ole antaa oikeita vastauksia kysymyksiin, vaan pohtia kysymystä tarpeeksi monelta eri kannalta. Tarkoitus on nähdä kysymyksen monimutkaisuus ja mahdottomuus. Filosofiassa kirjoitettavilla aineilla opiskelija osoittaa ymmärtävänsä, miten mahdoton kysymys on. Ei riitä, että vastaa, "kysymys on mahdoton". Kysymystä pitää pohtia niin monesta eri näkökulmasta, että aineen lukijalle välittyy, että kysymys on mahdoton.

Esimerkiksi. "Mistä tietää, että ulkona sataa lunta? Voit pohtia esimerkiksi seuraavia kysymyksiä. 

• Voinko luottaa silmiini, kun näen lumisateen? Ja jos lumisade olisikin olemassa, kun silmäni näkevät sen, mistä tiedän, ettei se lakkaa olemasta heti, kun silmäni menevät kiinni?  
• Mistä tiedän sen olevan nimenomaan lunta eikä jotain muuta? Mistä tiedän, ettei lumisade ole illuusio? Mistä ylipäätään tiedän, että tiedän jotain?  
• Jos joku muukin näkee lumisateen, voinko uskoa häntä? Vaikka meitä lumisateen näkijöitä olisi biljoona, voinko sittenkään päätellä siitä mitään? Ainakin biljoona ihmistä uskoo nimittäin Jumalaan, ja silti on olemassa lähes yhtä monta ihmistä, keiden mielestä usko Jumalaan on ihan hupsua eikä mitään sellaista ole olemassa.  
• Voisiko olla ihminen, joka ei näkisi tuota lumisadetta? Mitä tekisin sellaisessa tilanteessa? Väittäisinkö toisen olevan harhainen tai hullu? Vai olenko se hullu sittenkin minä?

Photo by Yeshi Kangrang on Unsplash

Joihinkin kysymyksiin, kuten "Mitä on tiede?" annetaan filosofian oppikirjoissa suora vastaus, joka pitää sitten kirjoittaa tenttipaperiin saadakseen hyvän arvosanan. Opiskelijan pitää kuitenkin tiedostaa, että tämäkään määritelmä ei ole absoluuttisesti oikein tai tosi. Kyseistä määritelmää käytetään tieteestä tällä hetkellä, mutta määritelmä on eri kuin mitä se on ollut esim. 1000 vuotta sitten ja tulevaisuudessa se tulee ehdottomasti taas muuttumaan. Tiede muuttuu koko ajan.

Filosofia siis valmistaa ihmistä erinomaisesti elämään. Filosofia kehittää epävarmuuden sietokykyä. Filosofian opiskelun tarkoitus on luopua tarpeesta saada tietää vastauksia. Tämä taito tulee erittäin tarpeeseen elämässä, missä oikeita vastauksia ei ole. Lähestulkoon kukaan ei tiedä, mikä on elämän tarkoitus. Kukaan ei tiedä, miksi me olemme täällä. Kun opiskelee filosofiaa, pystyy paremmin sietämään elämän epävarmuutta. Jotkut ihmiset tekevät itsensä hulluksi sillä, että he yrittävät ymmärtää jotain asiaa, mitä ei pysty ymmärtämään.

Filosofia opettaa hyväksymään maailmassa vallitsevaa pahuutta. Se opettaa katsomaan asioita monesta eri näkökulmasta. Se opettaa, ettei ole olemassa absoluuttista oikeaa tai väärää. Tämä näkökulma auttaa sietämään elämän monia vastoinkäymisiä paljon paremmin. Jotkut ihmiset tekevät itsensä hulluksi, kun yrittävät ymmärtää esimerkiksi terroristeja. Miten voi olla? Miten ne voi tehdä niin? Miten voi olla maailmassa niin paljon pahuutta?

Photo by Palon Youth on Unsplash

Filosofia opettaa, että pahuus on mielipidekysymys. Filosofia opettaa myös, että kukaan meistä ei ole absoluuttisesti hyvä tai paha. Jotkut ihmiset aiheuttavat itselleen paljon kärsimystä osoittelemalla sormellaan muita ja kutsumalla heitä pahoiksi. Samalla nämä ihmiset pitävät itseään hyvinä. Jos kaikki olisivat kuten minä… he ajattelevat. Kaikkihan ovat niin kuin sinä. Tismalleen niin kuin sinä. Ei siinä ole mitään virhettä. Virhe on siinä, ettei pahuutta näe itsessään. Ei kukaan muukaan näe. Luuletko, että terroristi katsoo illalla itseään kylppärin peilistä ja miettii, että olenpa minä kyllä paha? No ei todellakaan mieti. Filosofia opettaa, että me kaikki myötävaikutamme pahuuden syntymiseen. Kukaan ei ole sen ulkopuolella, ei kukaan.

Miksi filosofia on niin epäsuosittua? Miksi ihmettelyä vierastetaan?

Lyhyt vastaus: se on epämukavaa.

Ihmismieli on luonnostaan sellainen, että se rakastaa selkeyttä ja vastauksia. Ihmismieli vihaa epäselvyyttä ja epävarmuutta. Se pitää sitä uhkaavana. Siinä on taustalla varmaan jotakin biologisia selviytymissyitä. Aristoteles (joka tuli pohtineeksi vaikka mitä) pohti myös sitä, että kun näen hevosen, osoitan sitä ja sanon, "tuo on hevonen". Vaikka en osoittaisi hevosta sormellani enkä edes sanoisi mitään ääneen, sillä hetkellä kun näen hevosen, mieleeni tupsahtaa ajatus, "tuo on hevonen". Täysin automaattisesti! Ilman, että voin siihen mitenkään itse vaikuttaa. Miksi? Asioiden selkiyttämiseksi. Koska mielen pitää nimetä kaikki selvyyden vuoksi.

Photo by Ronaldo Santos on Unsplash

Mitä siis tapahtuu mielessäni, kun tapaan ja aloitan keskustelun tuntemattoman ihmisen kanssa? Mieleni alkaa yrittää lokeroida tätä ihmistä parhaansa mukaan. Se tekee päätelmiä ulkonäön, olemuksen, kehonkielen, sanotun ja ylipäätään tyypin vibojen perusteella, millainen ihminen on kyseessä. Siisti? Selväjärkinen? Luotettava? Epäilyttävä? Vähän sekaisin? Haluaa multa jotain? Sivistynyt? Kouluttautunut? Älykäs? Dogmaattinen? Tunteellinen? Herkkä? Vihainen? Haluaa auttaa?

Selkeitä vastauksia ei ole, mutta mieli rakentaa minulle sekunneissa sellaisen mallin, johon ihminen istuu. Saan rauhan, mutta rupean tulkitsemaan kaikkea siitä eteenpäin sanottua syntyneen mallin pohjalta. Jos olen päätellyt ihmisen olevan vegaani (vaikka hänen paidassa olevasta tekstistään), aina kun hän puhuu syömisestään, oletan sen olevan vegaaniruokaa, vaikken tosiasiassa tiedä. Näin ihmismieli toimii. Se ei pysty ottamaan huomioon kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja. Se ei taivu siihen fyysisesti. Sen on pakko yksinkertaistaa.

Vaikka osaisit kaikki maailman tieteet ja taiteet ja kielet (tai et mitään niistä), elämän epävarmuus ja elämän tarkoitus tulevat vainoamaan sinua silti. Ihminen ei voi olla pohtimatta elämän tarkoitusta. Kysymys elämän tarkoituksesta on niin kaiken kattava ja läpäisevä, että jotkut ihmiset käyttävät ihan todella paljon aikaa ja rahaa sen välttelyyn! Ihan hullua! Ja vain siksi, etteivät kestä, etteivät tiedä. Ihan turhaa minun mielestäni.

Photo by anja on Unsplash

Loppuun vielä tärkeä pointti. Se, että tietää, että vastauksia ei ole, ei tarkoita, etteikö sitä asiaa pitäisi pohtia! Epävarmuuden sietokyky ei kasva, jos toteaa vain, "no, jos ei kerta ole vastausta, ei minun kannata tätä miettiäkään." Epävarmuuden sietokyky kasvaa, kun pohtii ja huomaa käytännössä, että vastausta ei ole. Muista, että mieli haluaa aina vastauksen. Se alkaa hakea sitä ihan automaattisesti. Filosofia laittaa mielen uudestaan ja uudestaan epämukavaan olotilaan: ettei tiedä vastausta! Juuri tämä epämukavuudelle altistaminen on se mielen hauiskääntö, mitä tarvitaan, että epävarmuuden sietokykylihas kasvaisi.

Kun teet filosofiaa, anna itsellesi aikaa pohtia asioita. Muissa aineissa vastaus saattaa löytyä suoraan kirjasta, mutta harvoin filosofiassa.

Filosofia ei ole vaikeaa. Se on vain epämukavaa. Vähän niin kuin salilla käyminen on epämukavaa lihaksille, jotka eivät ole vielä vahvistuneet. Ja kun mielen lihakset vahvistuvat, filosofisten kysymysten pohtiminen käy yhä helpommaksi. Mutta varo ikinä väittämästä, että olet keksinyt oikean vastauksen!