Ratkaisukeskeisen lyhytterapian asiakasharjoittelu - ajatuksia puolen vuoden jälkeen

Kirjoitin puoli vuotta sitten, että ratkaisukeskeisen lyhytterapian opintoihini kuuluva asiakasharjoittelu oli alkamassa. Nyt puolen vuoden asiakastyön jälkeen haluaisin kirjoittaa uuden postauksen, jossa käsittelen puolen vuoden aikana heränneitä mietintojä. Kyse on väliaikaraportista, sillä harjoittelu jatkuu opintojen loppuun eli kesään 2022 saakka.

Kirjoitin edellisessä postauksessani aloittaneeni myös oman psykoterapian, vaikka se ei virallisesti opintoihini kuulukaan. Silloin ajattelin oman psykoterapian olevan lähinnä mukava pikku mauste, mutta nyt mieleni on hieman muuttunut. Kukaan ihminen ei ole koskaan "valmis" ja asiakkaiden kanssa työskentely edellyttää minulta jatkuvaa itsereflektiota. Minun on tarkistettava, että sanomiseni ja tekemiseni eivät kumpua omista traumoista käsin. Oma psykoterapia auttaa tässä. Toki psykoterapeutin luona käyminen ei ole välttämätöntä, sillä itsereflektiota voi tehdä muillakin tavoilla, ja itse teenkin sitä paljon omatoimisesti, mutta jos ei tiedä, mitä ja miten, terapeutti voi auttaa. 

Olen pitänyt valtaosan terapiasessioista omien asiakkaiden kanssa etänä videopuhelun välityksellä. Arvelin sen toimivan hyvin ja olin oikeassa. Aluksi kärsin hieman teknisistä ongelmista, kun yritin ottaa mikrofonin ja kuulokkeiden käyttöä haltuun, mutta sitten käyttö alkoi sujua ongelmitta. Kaikille videopuhelu ei varmaankaan sovi, mutta omat tähänastiset kokemukseni siitä ovat olleet hyviä.

Perinteinen terapiatunniksi kutsuttu ajanjakso kestää 45 minuuttia, mutta minä olen antanut asiakkaitteni valita keston itse ja tähän mennessä kaikki ovat poikkeuksetta halunneet 60 minuuttia kestäviä sessioita. 45 minuuttia saattaa tuntua monista liian lyhyeltä, mutta tunnissa ehtii jo paremmin jutella. Itsehän kun käyn omalla terapeutilla, sessiot kestävät 90 minuuttia. Tykkään puhua pitkään ja monitahoisesti. Puoleentoista tuntiin saa myös kätevästi sisällytettyä vaikkapa meditaation tai pitemmän terapeuttisen harjoituksen, jos on sellaisia toiveita, ja aikaa jää sen jälkeen keskusteluunkin. 

Vaikka olen sopinut asiakkaan kanssa aluksi kolme käyntiä, olen itse sitä mieltä, että se harvoin riittää siihen, että muutoksia oikeasti alkaisi tulla. Kolme käyntiä ehkä riittää, jos haluaa vähän jutella jostain mieltä askarruttavasta. Syvällisiin keskusteluihin se ei yleensä riitä, sillä luottamussuhteen muodostuminen kestää aikaa, joidenkin tutkimusten mukaan 10-12 tapaamiskertaa. Vasta sitten asiakas alkaa kertoa terapeutille niitä oikeasti henkilökohtaisia asioita. Tämä on toki yksilöllistä ja itselläni meni omassa (pitkässä) terapiassa ainakin 30 kertaa, ennen kuin uskalsin puhua vähän vapautuneemmin. En yllättyisi, vaikka joillain menisi vielä tätäkin pidempään, jos sisällä on esimerkiksi voimakasta häpeää ja paljon defenssejä. Tiettyjen asioiden kertominen ei kuitenkaan ole välttämättä edellytys muutokselle.

Luulin aikaisemmin lyhytterapian muistuttavan ehkä enemmän konsultointia tai lääkärikäyntiä. Asiakas tulisi luokseni, minä "diagnosoin" hänet eli kertoisin hänelle, mikä on mielestäni hänen tarpeensa ja mihin hänen kannattaa jatkossa keskittyä, ja asiakas lähtisi työstämään ongelmaa omatoimisesti. 

Tosiasiassa sillä, että minä tietäisin, mikä asiakasta vaivaa, ei ole paljoakaan merkitystä. Olet ehkä huomannut, että ulkopuolisena on helppo nähdä toisesta, mikä hänen ongelmansa on, mutta se ei vielä auta. Ihminen saa harvoin apua neuvosta tyyliin "sinulla on tämä ja tämä". Terapiassa onkin kysymys jostain aivan muusta.

Terapiassa tehtäväni on antaa asiakkaalle turvallinen ja rauhallinen tila nostaa esiin itselleen tärkeitä asioita ja prosessoida niihin liittyviä ajatuksia ja tunteita. Tehtäväni on peilata ja validoida, tukea ja kannustaa, mutta myös esittää hankalia kysymyksiä. Usein ihminen on paranemisessaan jumissa, koska hän ei ole aiemmin saanut lupaa ilmaista tiettyjä tunteitaan tai ajatuksia, usein negatiivisia. Tällöin pelkkä terapeutin lupa ja rohkaisu käynnistävät paranemisprosessin.

Usein meillä on elämässä asioita, jotka ovat jääneet vaivaamaan. Ehkä niihin liittyy häpeää, ja kiellämme ne itseltämme tai välttelemme niistä puhumista muille. Ehkä meillä on huonoja kokemuksia siitä, miten muut ovat reagoineet. Tiedämme asian olevan tärkeä, mutta koska se on myös arka ja henkilökohtainen, sen jakaminen voi olla suuren kynnyksen takana. Ehkä tiedämme syvällä sisimmässämme, että meidän on pakko tehdä suuri elämänmuutos, mutta pelkäämme sen aiheuttamia seurauksia ja kaipaamme tukea sen tarkasteluun. Tai ehkä meillä on vain jumiutunut, ahdistunut tai masentunut olo, emmekä edes tiedä siihen syytä.

Terapeuttina työni on tarjota turvallinen tila näiden kaikkein vaikeimpien ja herkimpien asioiden käsittelyyn. Työni on ymmärtää enemmän ja paremmin kuin keskiverto ihminen. Työni on olla tukena ja osata löytää uusia helpottavia näkökulmia. Työni on myös ymmärtää ihmismielen toimintaa ja vastata ihmismieltä ja ihmisten käyttäytymistä koskeviin kysymyksiin. Ehdotan myös työkaluja ja tehtäviä, joita asiakas voi tehdä omalla ajalla tilanteensa edistämiseksi.

Jos yhtään kiinnoistuit, ota rohkeasti yhteyttä sähköpostitse vera.oinonen@gmail.com! Pidän aluksi jokaisen uuden asiakkaan kanssa tutustumissession, jossa keskustelemme tilanteestasi, tarpeistasi ja terapian aloittamisesta. Tutustumissessio on maksuton. Varsinaisen terapian opiskelijahinta on toukokuussa 2021 40 €/h. Hinta nousee portaittain sitä mukaa kuin minulle kertyy lisää kokemusta ja osaamista, joten pidätän oikeuden hinnanmuutoksiin.

Lisää tietoa saa myös edellisestä postauksesta, jonka kirjoitin ennen harjoittelun käynnistymistä:
Lyhytterapian opinnot ja kutsu harjoitteluasiakkaaksi

Päivitys elokuulta 2021:
Olen äitiyslomalla ja pidän taukoa opinnoistani alustavasti kesään 2022 saakka, jonka jälkeen opinnot jatkuvat. Otan edelleen vastaan harjoitteluasiakkaita (koska harjoitus tekee mestarin!), mutta harjoittelua ei virallisesti lueta osaksi opintojani enkä ole työnohjauksen alaisena.