Olen kinesteettinen oppija!

Olen taas oppinut jotain uutta. Vaikka olenkin tiennyt eri oppimistyyleistä jo vuosia ja jopa arvellut olevani kinesteettinen oppija, tämän faktan laajuus tuli esiin taas uudella tavalla elämässäni. Kirjoitan tämän tekstin sillä ajatuksella, että jossain on lisää minun kaltaisiani: ihmisiä, ketkä periaatteessa tykkäävät opiskella, mutta keitä turhauttaa se tapa, jolla opiskelu yleensä tehdään. Voit tietämättäsi olla kinesteettinen oppija.

Sananen eri oppimistyyleistä. Niitä on nyky-ymmärrykseni mukaan kolme: visuaalinen, auditiivinen ja kinesteettinen. Olen myös kuullut neljännestä, verbaalisesta oppimistyylistä. Siitä ei kuitenkaan kuule puhuttavan niin paljon.

Visuaalinen oppija oppii näkemällä, auditiivinen kuuntelemalla ja kinesteettinen tekemällä - tässä oppimistyylit yksinkertaisesti selitettynä.

 

Nykyään eri oppimistyylejä otetaan toivottavasti yhä enemmän huomioon luokkahuoneissa. Minun aikanani näin ei ollut. Kun kävin koulut 2000-luvun vaihteessa, painopiste oli selkeästi visuaalisessa ja auditiivisessa oppimisessa.

Kinesteettiset oppijat olivat siis varsin hankalan valinnan edessä. Jos he pystyivät mukautumaan vaatimuksiin edes jotenkuten (niin kuin minä), he sopeutuivat jotenkuten joukkoon, mutta kadottivat itsensä. Jos taas eivät pystyneet, he saattoivat saada hankalan oppilaan leiman tai jopa diagnoosin tai siirron toiseen kouluun.

Oppimisen yhteydessä annettiin vahvasti ymmärtää, että oppilaan oli omaksuttava tieto joko näkemällä tai kuulemalla. Jos se ei toiminut (kinesteettinen oppija oppii tekemällä), oppilas saattoi alkaa nähdä itsensä tyhmänä. Vielä yli 20-vuotiaana muistan kun eräässä työpaikassa häpesin "tyhmyyttäni", kun en oppinut erään tietokonejärjestelmän käyttöä katselemalla ja kuuntelemalla, kun joku selitti minulle sen periaatteita. En silloin osannut kertoa, että oppiakseni minun olisi saatava tehdä itse.

Jo lapsena kuitenkin muistan, kuinka oppimistyylejä arvotettiin. Fiksut oppivat näkemällä ja kuuntelemalla ja jos tarvitsit palikoita, muovailuvahaa tai jumppapallon oppiaksesi, olit "tyhmä". Fiksut myös istuvat kiltisti paikallaan pitkiä aikoja, eivät sotke koulukirjojaan, viittaavat ja ovat rauhallisia.

Ennen pitkää oppitunneilla kuitenkin tuli vastaan myös niitä kinesteettisille oppijoille sopivia tehtäviä eli erilaisia käytännön testejä ja askartelua. Voisi kuvitella, että olisin nauttinut niistä täysin rinnoin. Väärin. Nautinnon sijaan tunsin valtavaa ristiriidan painetta ja ahdistusta. Koska minulle oli opetettu, että askartelijat olivat "tyhmiä", ja minä olin ilman muuta "fiksu tyttö", käytännön tehtävistä nauttiminen olisi saanut minut näyttämään tyhmältä aikuisten silmissä. Samaan aikaan en voinut kieltää nautintoani vaan salaa tykkäsin valtavasti kuvataiteesta ja käsitöistä ja kun niitä sai ottaa lisää valinnaisaineiden muodossa, otin ne kaikki. En kuitenkaan kehdannut avoimesti puhua siitä, miten tärkeitä ne olivat minulle. Se olisi saanut minut näyttämään vähemmän akateemiselta, ja akateemisuus oli korkea arvo.

Yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa tilanne vaan paheni kinesteettisen oppijan näkökulmasta. Yhtäkkiä kaikki oppiminen oli lukemista ja kirjoittamista, lukemista ja kirjoittamista. Ei ihme, että motivaatio laski ja opiskelu jumitti. Kinesteettinen oppija omaksuu abstrakteja käsitteitä liittämällä ne reaalimaailmaan esimerkkien kautta. En kuitenkaan muista, että tällaista olisi opinnoissamme erityisesti tehty. Tuntui, että kaikki oli hyvin abstraktia. Sattumoisin tein graduni oppimisesta. Seminaarityöni olivat kaikki myös varsin käytännönläheisiä. Suosikkini käsitteli kirjojen lukemista ja sitä, miksi liikutumme tapahtumista, joiden tiedämme olevan fiktiivisiä.

 

Kun valmistumisen jälkeen aloin maalata, voisi kuvitella, että olisin löytänyt kotiin ja tullut heti onnelliseksi. Valitettavasti kuitenkin tunsin niin paljon alemmuutta oppimistyylistäni, etten antanut siihen lupaa itselleni edes tällaisen käsityön lomassa. En esimerkiksi antanut itselleni lupaa luonnostella, vaikka se olisi ollut minulle todellinen pelastus! Sen sijaan vaadin, että minun piti kuuntelemalla asiakkaan toiveet ja katsomalla sen jälkeen referenssikuvia osata tehdä työ kerralla valmiiksi. Se oli tietysti aivan mahdotonta, silkkaa kidutusta.

Olen myös tuntenut häpeää ei-niin-minimalistisesta kodistamme. Olen aina ollut varsin sotkuinen ja ihan viihtynytkin luovassa kaaoksessa. Minulle kuitenkin sanottiin lapsena asioita tyyliin, "Miten kukaan pystyy tällaisessa sotkussa ajattelemaan selkeästi!" ja "Ei ihmekään, että olet huonotuulinen, kun huoneesi on niin sotkuinen."

Haalin itselleni erilaisia käsityöprojekteja, olen levoton istumaan paikoillani pitkiä aikoja, olen innokas askartelija, piirtäjä ja miellekarttojen tekijä. Siispä kun terapiakurssi alkoi, olin taas kerran pienessä pinteessä. Keskustelin terapeuttinikin kanssa tästä aiheesta. Kun opiskelu on niin turhauttavaa, miten voisin tehdä siitä itselleni mielekkäämpää?

Viimeinen turhautumisen niitti arkkuun iskeytyi viime viikolla. Olen jo pitkään hävennyt sitä, kuinka minulla on tapana pelata aina miinaharavaa, kun kuuntelen jotain opiskelumateriaalia. Pitkään ajattelin, että minulla on vain jotain selvittämättömiä traumoja, kun en pysty estämään itseäni pelaamasta sitä. Sitten tajusin, että tosiasiassa opin paremmin silloin kun pelaan sitä. Tarvitsen jotain tekemistä käsilleni ja jollekin aivojeni osalle, jotta pystyn keskittymään opiskeluun. Jos en pelaa, opin itse asiassa huonommin.

Muistin oppimistyylit ja niiden mukana oivalsin, että toden totta: olen kinesteettinen oppija. Jos yritän pakottaa itseäni vain kuuntelemaan, katselemaan tai lukemaan, turhaudun hyvin nopeasti. Tarvitsen uusia työkaluja. Minun kannattaa hyväksyä oppimistyylini ja ottaa siitä kaikki irti. Turhaan taistelen luontoani vastaan.

En ole vielä varsinaisesti tehnyt mitään asialle, koska oivallus on niin tuore, mutta tässä lista ideoista, miten kinesteettinen oppija voi omaksua auditiivista tai visuaalista oppimismateriaalia:

 

• Kun luet annettuja tekstejä, tee lukemastasi miellekarttoja tai kirjoita avainsanoja tai lauseita paperilapuille. Voit myös piirtää muistiinpanoihisi mitä tahansa, mikä auttaa. Kun luet teoriaa, vie se käytäntöön. Keksi itse käytännön esimerkkejä lukemastasi tai etsi niitä vaikka internetistä. Jos teksti sisältää jotain "pohdi tätä" -kysymyksiä tai jopa käytännön tehtäviä, tee ne! Voit tehdä ne jopa ennen kuin luet mitään muuta, ne auttavat sinua eniten.

• Kun kirjoitat esseetä, kirjoita sitä pienissä pätkissä samalla kuin luet. Voit tehdä lukemastasi oppimispäiväkirjaa ja koostaa esseen sen pohjalta. Oppimispäiväkirja on muutenkin todella hyvä idea, jos olet kinesteettinen oppija.

• Jos sinun pitää kuunnella luentoa, tee samalla jotain käsilläsi. Voit neuloa, muovailla, piirtää tai puristella stressipalloa.

• Kerro muille olevasi kinesteettinen oppija ja kysy kouluttajilta, olisiko heillä jotain ajatuksia, miten oppimistasi voisi helpottaa. Eräs tuttavani (joka saattaa ehkä olla kinesteettinen oppija) sai eräässä koulutuksessa luvan istua jumppapallon päällä luennoilla.

• Pidä usein pieniä taukoja. Nouse seisomaan. Liikuta kehoasi. Kinesteettinen oppija prosessoi informaatiota liikkuessaan. Siispä käy kävelyllä ulkona tai kävele huoneessasi edestakaisin samalla kuin opiskelet.

• Koska opit tekemällä, se tarkoittaa yleensä epäonnistuneita projekteja, rikki menneitä tavaroita ja sotkua. Tämä voi aiheuttaa syyllisyyden tunteita suhteessa ekologisuuteen ja tuhlaamiseen. Tee töitä sen eteen, että hyväksyisit oppimistyylisi. Maapallo kiittää, kun saat oppia ja kukoistaa ja annat hyvää takaisin enemmän kuin mitä se kärsii, jos heität muovailuvahaa sekajätteeseen. Voit sitä paitsi aina olla ekologinen muilla elämänalueilla.

• Olet luonnostasi hyvin luova, joten käytä sitä! Keksi uusia tapoja oppia ja omaksua.

 


 

Kommentit

Suositut tekstit