Uusi työ haussa
Tajusin tänään jotain mielenkiintoista itsestäni.
Olen jo pitkään halunnut olla terapeutti ja opiskellutkin taideterapiaa. Sen lisäksi olen haaveillut psykoterapeutin työstä. Silti aina kun olen yrittänyt ottaa askelia terapeuttina toimimisen suuntaan, vastassa on ollut ainakin jonkinmoinen seinä, vähintään puinen mutta yleensä paksu ja kivinen. Okei, täytyy myöntää, että en ole oikeasti tutkinut, mitä materiaalia seinät ovat olleet.
Joka tapauksessa.
Olen ihan valtavan kiinnostunut ihmismielen toiminnasta ja ihmisen käyttäytymisestä. Sekä yksilön että yhteisön. Haen jatkuvasti lisää tietoa aiheesta ja rakastan jäsennellä sitä mielessäni.
Jostain syystä olen tähän asti ajatellut, että se ammatti, johon olen jatkuvasti itsenäisesti opiskellut, olisi terapeutti. Mutta mitä jos se ei ole?
Terapiatyössä on monia asioita, joihin minulla ei ole kärsivällisyyttä. Minä en esimerkiksi jaksa sitä, kun asiakas ei ole valmis ottamaan vastaan hänelle tarjottua tietoa. Tätä kutsutaan "asiakaslähtöisyydeksi" eli asiakkaan tahtiin menemiseksi. En jaksa pyöritellä hänen kanssaan kuukausitolkulla kysymystä siitä, miksi hän ei voi ottaa tätä tietoa vastaan, jotta lopulta hän vihdoin suostuisi ottamaan vastaan sen yhden tietomurusen, jota tarjosin hänelle jo ensimmäisellä kerralla. Kaikki se työ! Tiedän, että joillain ihmisillä on tähän kärsivällisyyttä ja he ovatkin varmasti hyviä terapeutteja.
Minä olen työskentelyssäni melko nopea ja kärsimätön. Kirjoitan nämä blogipostauksetkin nopeasti. Haluaisin työn, jossa voisin koko ajan mennä eteenpäin, pohtia uusia asioita, ja kun palaisin niihin vanhoihin uudestaan, se olisi jo eri näkökulmasta.
Eniten innostun siitä, kun ymmärrän itse jotain, en siitä, että saan jonkun muun ymmärtämään jotain. Minulla ei ole mitään intressiä yrittää taivutella ihmisiä ajattelemaan minun tavallani, jos he eivät jo ajattele. En minäkään tykkää, että minua taivutellaan. Tätä blogia lukevat he, jotka jollain tavalla saavat yhteyden kanssani näiden tekstien kautta. Kirjoitan tätä blogia siksi, että toivon ihmisten ymmärtävän sitä puolta itsessään, joka ehkä samastuu näihin ajatuksiin. Vielä ylempi visioni on, että hyväksyisimme kaikki kollektiivisesti oman outoutemme, herkkyytemme, erilaisuutemme ja antaisimme sen näkyä, kuulua ja muuttaa maailmaa paremmaksi.
Joka tapauksessa.
Tajusin tänään, että ehkä minun ei ole tarkoitus olla terapeutti. Kiinnostus näihin teemoihinhan ei tarkoita, että ihmisen pitäisi olla terapeutti, eihän? Terapeutti on vain yksi mahdollinen vaihtoehto.
Erästä seikkaa terapiatyössä rakastan: keskustella ihmisten kanssa. RAKASTAN.
Eli haussa työ, jossa saisi keskustella ihmisten kanssa näistä teemoista, pohtia niitä ja kirjoittaa lisää koko ajan.
Kuulostaa vähän joltain radiotoimittajalta.
Olen jo pitkään halunnut olla terapeutti ja opiskellutkin taideterapiaa. Sen lisäksi olen haaveillut psykoterapeutin työstä. Silti aina kun olen yrittänyt ottaa askelia terapeuttina toimimisen suuntaan, vastassa on ollut ainakin jonkinmoinen seinä, vähintään puinen mutta yleensä paksu ja kivinen. Okei, täytyy myöntää, että en ole oikeasti tutkinut, mitä materiaalia seinät ovat olleet.
Joka tapauksessa.
Olen ihan valtavan kiinnostunut ihmismielen toiminnasta ja ihmisen käyttäytymisestä. Sekä yksilön että yhteisön. Haen jatkuvasti lisää tietoa aiheesta ja rakastan jäsennellä sitä mielessäni.
Jostain syystä olen tähän asti ajatellut, että se ammatti, johon olen jatkuvasti itsenäisesti opiskellut, olisi terapeutti. Mutta mitä jos se ei ole?
Minä olen työskentelyssäni melko nopea ja kärsimätön. Kirjoitan nämä blogipostauksetkin nopeasti. Haluaisin työn, jossa voisin koko ajan mennä eteenpäin, pohtia uusia asioita, ja kun palaisin niihin vanhoihin uudestaan, se olisi jo eri näkökulmasta.
Eniten innostun siitä, kun ymmärrän itse jotain, en siitä, että saan jonkun muun ymmärtämään jotain. Minulla ei ole mitään intressiä yrittää taivutella ihmisiä ajattelemaan minun tavallani, jos he eivät jo ajattele. En minäkään tykkää, että minua taivutellaan. Tätä blogia lukevat he, jotka jollain tavalla saavat yhteyden kanssani näiden tekstien kautta. Kirjoitan tätä blogia siksi, että toivon ihmisten ymmärtävän sitä puolta itsessään, joka ehkä samastuu näihin ajatuksiin. Vielä ylempi visioni on, että hyväksyisimme kaikki kollektiivisesti oman outoutemme, herkkyytemme, erilaisuutemme ja antaisimme sen näkyä, kuulua ja muuttaa maailmaa paremmaksi.
Joka tapauksessa.Tajusin tänään, että ehkä minun ei ole tarkoitus olla terapeutti. Kiinnostus näihin teemoihinhan ei tarkoita, että ihmisen pitäisi olla terapeutti, eihän? Terapeutti on vain yksi mahdollinen vaihtoehto.
Erästä seikkaa terapiatyössä rakastan: keskustella ihmisten kanssa. RAKASTAN.
Eli haussa työ, jossa saisi keskustella ihmisten kanssa näistä teemoista, pohtia niitä ja kirjoittaa lisää koko ajan.
Kuulostaa vähän joltain radiotoimittajalta.
Kommentit
Lähetä kommentti