30 Day Media Detox, Week 2

Disappointments.  

  1. My problems didn't go away.
    I thought that the detox would solve more problems than it has. (Although it's been only a little over two weeks.) Actually with no way to distract myself my problems have almost gotten worse.

     
  2. I don't feel like I have more time.
    I thought that I'd feel the time that I used to waste online as vast and endless hours to spend however I wanted. But I don't.

     
  3. I don't feel more creative.
    I thought that more creative energy would be unleashed, but it hasn't happened so far.

My thoughts have gotten louder and more intrusive. Maybe I'm hearing them more clearly in the new found silence. Sometimes I find them paralyzing. I just sit and listen to the never-ending worry tape playing in my mind.

I wonder if they slow down over time or if I have to do something about it. I know that they're showing me issues that I need to address. But maybe there's more of them now cause I've been ignoring them for so long and they'll calm down over time?

Suddenly I have so many worries. Should I just start solving them one by one? Or is my problem the worrying itself?

Too often I feel like I can't move. I stare out the window at the dandelions in the sunshine without really seeing them. And I worry and I worry and I worry.

Now I understand why people have so many addictions. To food, sex, alcohol, drugs, relationships, books, smart phones, TV, success, doing, doing, doing. If they stopped, maybe they too would be assaulted with this avalanche of worries?

Are these worries trying to tell me that I'm perpetually stressed? Cause I knew that. I have 80% of the symptoms of adrenal fatigue: sugar cravings, depression, weight gain, anxiety, skipping meals, waking up during sleep, headaches, low libido... Diabetes, I don't have. Or alcoholism.

And what do you do with stress? Do you deal with the issues that worry you? Do you deal with the stress itself, by relaxing? Do you do therapy? "What is preventing me from letting go of the worrying?" Or do you distract yourself from the issues? (Distraction doesn't work by the way.)



I feel like a mental cripple. Here I am, face to face with all my worries, all my anxiety, and what do I do about it? I don't know.

Self-help says, don't focus on problems, focus on solutions. I guess this is what solution based therapy is all about as well.

I have been writing this post for several days now. I don't understand what's going on.

Maybe I'm depressed. I took away the distractions and now I'm faced with all my real life problems and it's paralyzing. All of these things that I don't know how to solve. Mental health issues, physical health issues, relationship issues... I didn't think I had so many issues before.

Shit. What a life.


Kommentit

  1. Inkeri täällä hei! :D Oli ihan pakko kommentoida, kun tuli mieleen, että tämä taitaa olla se suurin ero meidän kahden ajatusmaailman välillä: mulla ei tulisi MIELEENKÄÄN yrittää "päästää irti" stressistä tai pahasta olosta, joka johtuu melko konkreettisista elämän ongelmista, tai yrittää korjata omaa oloa korjaamatta pahan olon lähdettä. Mun mielestä ne ongelmat pitää nimen omaan ratkaista (oli se kuinka vaikeaa tahansa), niin se paha olokin lähtee ja mikä parasta, usko omiin selviytymiskykyihin kasvaa (eli tulevaisuudessa samankaltaiset ongelmat ei aiheuta enää niin paljon ahdistusta, koska niistä tietää selviävänsä). Lähtisin purkamaan ongelmia siten, että jättäisin mielenterveydelliset viimeiseksi, koska ensin pitää tietää/erotella mikä johtuu mielen ongelmista ja mikä muista. Esimerkiksi taloudelliset ongelmat aiheuttaa ihan kelle tahansa ahdistusta, näköalattomuutta, ruokahaluttomuutta/ahmimista, unettomuutta/liikaa nukkumista, painajaisunia, huonommuuden tunnetta, lukemattomia fyysisiä oireita mm. päänsärkyä ja sykkeen nousua, halua paeta todellisuutta (nukkumalla, alkoholilla, huumeilla, lääkkeillä, elokuva- ja sarjamaratoneilla, lukemalla, alottamalla turhia projekteja, millä vaan), päättämättömyyttä, impulsiivisuutta... You name it. Ja näitä oireita ei mikään määrä terapiaa, lääkitystä tai itsetutkiskelua paranna, jos pohjimmaista ongelmaa (rahapulaa) ei poisteta. Toki on joitain asioita, joita voi tiettyyn pisteeseen asti yrittää korjata (jos sitäkään), ja loput ongelmasta pitää vain hyväksyä. Esim. ihmissuhdeasiat kuuluu mun mielestä tähän kategoriaan.

    Vaikein vaihe on aloittaminen, joten ota ensin ihan pieni askel. Tää saattaa kuulostaa oudolta, mutta mä ehdottaisin ensimmäiseksi toimenpiteeksi ruokavalion siivoamista (jos jotain siivottavaa siis on). Yksikin sipsipussi tai karkkipussi tai mikä vaan mässäilyhetki viipyilee kehossa päiväkausia; fyysiset turvotukset yms. häipyy ehkä päivässä parissa, mutta mieliala on veltto, väsähtänyt ja epäinspiroitunut vielä monta päivää herkkuhetken jälkeenkin. Vaikkapa viikon tauko herkuttelusta saattaa palauttaa energioita just sen verran että pystyy ottamaan sen seuraavan pienen askeleen. Eikä sitä tarvitse jatkaa viikkoa enempää tai tehdä asiasta mitään mörköä kutsumalla sitä "herkkulakoksi" tai antaa muutakaan negatiivista nimeä, elää vain normaalisti mutta jättää herkut syömättä.

    Toivottavasti kaikki kääntyy parempaan päin pian! Целую! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Inkeri!

      Kiitos kommentista! Sä tossa vähän jo ennustat, mitä mä olen kirjoittanut (ja unohtanut postata) seuraavaan raporttiin medialakon viikolta kolme. Silloin mä tajusin, että mun mediariippuvuus ylipäätään johtuu kyvyttömyydestä ratkaista niitä konkreettisia elämän ongelmia, mistä säkin puhut.

      Silti mä oon ehkä edelleenkin sitä mieltä, että joskus voi esiintyä sellaista kroonista stressiä, eli se ongelma ei ole, _mitä_ stressaa, vaan stressaaminen sinänsä. Kun pää on täynnä "mitä jos"-ajatuksia eli mielikuvia asioista, joiden todennäköisyys tapahtua on minimaalinen. Mitä sä tossa tilanteessa tekisit?

      Ja mä oon muuten sitä mieltä, että taloushuolia voi ratkoa terapialla! :) Mua on ainakin tosi paljon auttanut terapia monien käytännön ongelmien kanssa. Koska siellä voi just puhua siitä, että mikä suhde on rahaan, mikä niitä ongelmia aiheuttaa ja estää ratkaisemasta, ja mitä voisi tehdä, että voimaantuminen oman taloustilanteen kanssa lisääntyisi. Mutta sä varmaan tarkoitat, että käytännön ongelmia ei voi ratkoa tekemättä käytännön toimia? Ja tästä ollaankin varmaan ihan samaa mieltä. :)

      Poista
    2. Totta, talousongelmiakin on erilaisia ja niihin on erilaisia ratkaisuja. Jos ongelma on luokkaa "Pitäisi tehdä budjetti, mutta ei voisi vähempää kiinnostaa, ajatuskin kuvottaa" tai "Rikkaat ihmiset on pahoja, mutta minä en halua olla paha ihminen, joten pysyn köyhänä vaikka kuinka olisi kurjaa", terapia toimii varmasti. Mutta jos ongelma on luokkaa "Mulla ei ole varaa vuokraan ja siksi tuntuu kuin hukkuisin ja saan raivareita puolisolle", niin konkreettinen toiminta auttaisi todennäköisesti paremmin.

      Mediariippuvuus SEKÄ medialakko voi molemmat olla väistelymekanismeja. Median kulutus on aika selkeä, mutta myös medialakko voi olla "projekti", johon keskittymällä voi vältellä varsinaisiin asioihin tarttumista.

      Niitä jossitteluajatuksia hoidan itse näin:
      - Kerron itselleni päättäväisesti mutta ystävällisesti, että riittää jo. Puhun siis ikään kuin pienelle lapselle, vaikkapa näin: "Inkeri-kulta, sä olet nyt vatvonu tätä asiaa jo ihan tarpeeksi. Ei jaksa enää. Me on käyty jo läpi että maailma ei siihen kaadu, joten älä jankuta enää. Ratkaistaan se asia sitten jos ja kun se on ajankohtaista, nyt on muutakin tekemistä/ajateltavaa. Olet rakas ja haluan sulle pelkkää hyvää." Tätä sitten toistan niin monta kertaa kuin on tarpeen. Keskeytän aina sen ajatus-loopin mahdollisimman aikaisin tällä mantralla. Mun mielestä itseään saa ja joskus täytyykin patistaa ja kieltää kovastikin, mutta ei koskaan ilkeästi tai vihaisesti. Yleensä puhelen ihan vaan siis ajatuksissani (kaikki tekeminen pitää keskeyttää ja häly minimoida mantran ajaksi), mutta jos en meinaa päästä loopista pois, puhun ääneen ja se yleensä auttaa viimeistään. Tätä kun tekee tarpeeksi, alkaa puhella itselleen muutenkin kiltisti ja kannustaen :)
      - Keksin ratkaisun tai kolme tai vaikka seitsemänkymmentäkuusi siihen keksittyyn ongelmaan.
      - Teen, kokeilen, joudun vaikeuksiin ja selviän niistä. Sillä tavalla sitä oppii luottamaan itseensä. Itseluottamusta ei kukaan muu voi antaa.
      - Olen viettänyt aikaa tyhjänpäiväisen jossittelijan kanssa. Kun kuuntelee tuntikausia joka päivä narsistista monologia siitä, kuinka monella tavalla toisen elämä voikaan mennä pieleen jossain olemattomassa Paskatuulettimeen-maassa, herkistyy kuulemaan sitä omassa ajattelussakin ja siihen voi heti puuttua.
      - Oon iskostanut selkärankamuistiin, että negatiivisilla ajatuksilla jossittelu on myrkkyä keholle, mielelle ja elämänhallinnalle. JOSSITTELU ON KESKITTYMISTÄ; Kun jossittelee asiaa X, on keskittynyt asiaan X. Ja elämässä saa sen, mihin keskittyy ja mihin energiansa laittaa. Keskittyminen kannattaa siis suunnata positiiviseen, vaikka väkisin ja hampaat irvessä (kunnes se alkaa tulla luonnostaan). Pyrin muutenkin korvaamaan ajatukset positiivisilla versioilla; "pitäisi liikkua enempi koska oon lihonut" muotoon "liikun enemmän, jotta kehoni tuntuu kevyemmältä".
      - Suunnittelen! Suunnittelu on ihan parasta ja se ratkaisee ongelmia joita ei (vielä) edes ole. Tuntuu hitsin hyvältä kun tekee itselleen vaikka kymmenvuotissuunnitelman* ja näkee konkreettisesti, että kappas, vuonna 2023 mun tuo suuri unelma toteutuu ja näillä näkymin vuonna 2037 olen miljonääri. Siinä ei pienet vastoinkäymiset haittaa, kun tietää, että lopulta kaikki onnistuu kunhan vaan noudattaa suunnitelmaa.

      *kymmenvuotissuunnitelma, koska ihmiset yliarvioi sitä mitä voi saavuttaa vuodessa, mutta aliarvioi, mitä voi saavuttaa 10 vuodessa :)

      Eli hoitaisin tätäkin tavallaan "stressiajatus kerrallaan", koska mun mielestä "koko stressin" hoitaminen on vähän liian suuri ja epämääräinen tavoite. Sama kuin yrittäisi keksiä syöpälääkettä; kuulostaa hienolta mutta ei ole käytännöllistä, koska kyse on lopulta kuitenkin luonnollisesta, monimutkaisesta ja hyvin yksilöllisestä asiasta.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit