Tuulen kannattelema - kokemuksia seksuaaliterapiasta

Photo by Phùng Hải on Unsplash

Tämä postaus on ollut bloggaajaurani vaikeimpia. Syynä tähän on toisaalta seksuaaliterapian vaikeus ja toisaalta blogiyhteistyöhön liittyvät pelot ja haasteet. En julkaise tätä kevein mielin, sillä en halua teeskennellä, että seksuaaliterapia olisi ollut helppo ja nopea juttu muun elämän lomassa. Todellisuudessa terapia ja sen nostattamat tunteet ja haasteet hallitsivat elämääni viikkoja ja hallitsevat edelleen. Tämä ei ollut mikään pieni blogiyhteistyö. Tämä oli syvällinen ja raskas projekti, johon tulin käyttäneeksi paljon aikaa ja resursseja.

*

”Mä pääsen seksuaaliterapeutille, iik! Jännää! Iik iik iik!” - oli ensimmäinen reaktioni, kun sain tämän blogiyhteistyön.

Olen halunnut saada käydä seksuaaliterapeutilla jo vuosia. Mielenterveyttäni on hoidettu säännöllisen epäsäännöllisesti vuodesta 2007 ja olen käynyt mm. kognitiivisessa psykoterapiassa ja ratkaisukeskeisessä terapiassa. Mielen asiat ovat aina menneet kehoasioiden edelle, vaikka kehon puolella olisi enemmän käsiteltävää kuin uskallan edes ajatella. Joka kerta kun kajoan kehooni edes pienellä harjoituksella, purkautuvien asioiden hyökyaalto on valtava. En ole kuitenkaan pystynyt  käsittelemään kehoon liittyviä asioita aikaisemmin. En lähde siihen kevein mielin nytkään.

Seksuaaliterapia liittyy enemmän kehoon kuin mikään muu terapia, missä olen käynyt.

Alkuinnostuksen väistyttyä minuun iski pelko. Apua! Seksuaaliterapia on jotain, mitä perheeni ei missään muodossa ymmärrä tai hyväksy. En voi kertoa tästä kenellekään, paitsi miehelleni. Laitan miehelleni viestiä, että pääsen ehkä seksuaaliterapeutille, mutta hän ei vastaa. Ahdistun, että mitä jos hänkään ei hyväksy tätä. Ahdistaa jo nyt. Mitä, jos kukaan ei hyväksy? Hyväksynkö minä?

Tavallisenkin terapian kanssa on vähän niin ja näin, että onko se jo valtavirtaa vai ei. Seksuaaliterapia on askel pidemmälle. Mieltä saa nykyään muokata mutta kehoon kajoaminen on vielä tabu.

Samalla kun hirvittää, odotukset ovat todella korkealla. Kehollisuus, seksuaalisuus, naisellisuus tuntuvat liittyvän läheisesti elämän tarkoitukseen. Lähden terapiaan siis sillä mielellä, että sillä on valta vaikuttaa elämääni kokonaisvaltaisesti. Ja niin myös kävi.

Photo by Diana Simumpande on Unsplash

 Seksuaaliterapiapäivän aamuna minua pelotti vielä enemmän. ”Miksi ryhdyin tähän?” ajattelin. ”Mitä hyötyä tästä muka voi olla?” Kaiken lisäksi olin viime päivät kokenut voimakasta irrallisuutta kehostani ja pelkäsin, että seksuaalineuvoja Mari Huistinoja sanoisi minulle, että minun ongelmilleni ei voisi tehdä mitään. Olisin menetetty tapaus. (Myöhemmin paljastui, että en ollut.)

Kun valmistauduin seksuaaliterapiaan, jouduin oikein pinnistelemään, että sain palautettua mieleeni, että olen nainen ja minulla on keho. Pelko oli ampunut tietoisuuteni niin kauas mielen maailmoihin, että käsien ja jalkojen paikantamiseen meni jonkin aikaa.

Sanotaan se vielä kerran: olin tapaamisesta aivan kauhuissani. Olin varma, että olisin maailman huonoin seksuaaliterapia-asiakas.

Suurin osa peloistani osoittautuivat turhiksi, sillä Mari on lämmin ja sympaattinen ihminen. Puhuimme kolme ja puoli tuntia. Mari sanoi, että jättää aikaa asiakkaidensa väliin, koska haluaa antaa heidän sanoa sanottavansa. Juuri minunlaisteni ihmisten varalta, ketkä puhua papattavat niin kauan kunnes joku pysäyttää. Se on minusta ihanaa. Aina on ollut hirveää, kun terapeutti sanoo kesken jonkun tunteellisen vuodatuksen, että ”nyt sun aika on loppu, nähdään ensi viikolla”, eikä edes vastaa itse vuodatukseen millään tavalla. Kamalat traumat on jääneet sellaisesta. Juuri päinvastoin kuin mitä terapeutin pitäisi minusta tehdä, eli kuunnella asiakasta loppuun ja antaa hänelle hänen tarvitsemansa tila ja aika. Propsit Marille siitä!

Kerroin Marille elämäntarinani. Puhuimme vanhemmistani, isovanhemmistani, lapsuudesta, traumoista, tunteiden näkymisestä ja näyttämisestä, omista ajatuksista, uskomuksista ja arvoista. Mari korostaa paljon arvoja (ainakin minä olin ilmeisesti sen tarpeessa). Ihmisen olisi hyvä tehdä arvotarkastus kerran vuodessa, että suunta pysyy oikeana.

Mari neuvoi minua lainaamaan kirjastosta Arto Pietikäisen kirjan Kohti arvoistasi. Innostun aina, kun saan kivoja kotitehtäviä! Vaikka tein edellisen kerran arvotarkastuksen vain viikko tai pari aikaisemmin, olin innostunut pohtimaan arvojani vielä uudestaan. Ovathan ne tosiaan hyvin hyvin tärkeä asia elämässä. Myöhemmin sitä paitsi paljastui, että oma arvotarkastukseni oli mennyt ihan päin prinkkalaa.

Olin etukäteen pelännyt, että minun pitäisi puhua Marin kanssa avoimesti seksistä. Onneksi seksuaaliterapiassa ei ole kyse mistään sellaisesta ja tunsinkin oloni hieman hölmöksi jälkeenpäin. Ihminen nähdään holistisesti, eikä seksuaalisuus ole mikään erillinen osa-alue ihmisen elämästä vaan koko elämän läpitunkeva voima, joka liittyy keskeisesti jo edellä mainittuihin arvoihin, itseluottamukseen, itsensä rakastamiseen ja omiin rajoihin sekä kasvatuksesta tulleisiin uskomuksiin ja rajoituksiin. Tämän tietäen tuntuu hölmöltä, että olen joskus ajatellut seksuaalisuuden olevan vain yksi kapea osa-alue ihmisen elämästä. Ajatus tuntuu nyt ihan absurdilta. Tämä näkökulman muutos olikin minulle ensimmäinen askel oman seksuaalisuuden ymmärtämiseen ja työstämiseen.

Monien ihmisten seksuaalisuus on tukahdettuna vielä pitkälle aikuisuuteen kotoa tulleiden rajoitusten ja asenteiden vuoksi. Jo vastasyntynyt vauva reagoi herkästi siihen, mitä hänen ympärillään tapahtuu ja mihin sävyyn asioista puhutaan. Pikku lapsi huomaa paljon enemmän kuin mitä aikuiset voisivat kuvitellakaan. Ovatko äiti ja isä jutelleet toisilleen mukavasti, miten ovat katsoneet toisiaan, kuinka usein hymyilleet? Lapsi huomaa kaiken tämän ja imee itseensä kyseenalaistamatta (sillä kognitiiviset kyvyt eivät ole vielä kehittyneet). Hän oppii, että näin on ja näin on hyvä ja normaalia. Kaikki nämä pienimmätkin seikat vaikuttavat seksuaalisuutemme muodostumiseen, ja näiden asioiden kyseenalaistaminen aikuisiällä on melko työlästä.

Aikuisena kannamme siis tiedostamattamme mukanamme lapsina opittuja uskomuksia ja rajoituksia. Emme tunnista niitä uskomuksiksi, ennen kuin alamme aktiivisesti työskennellä niiden kanssa esimerkiksi terapeutin tai kirjojen avustuksella.

Puhuimme Marin kanssa muuten Skypen välityksellä. Aluksi ajattelin, että eihän Skype voi terapiatapaamisessa toimia. Pitäähän meidän olla samassa huoneessa! Mutta itse asiassa Skype toimi oikein hyvin. Tajusin oikeastaan, että olisin ollut varmasti paljon jännittyneempi, jos minun olisi pitänyt mennä vieraaseen paikkaan ja olemaan vieraan ihmisen kanssa samassa huoneessa ja vielä jutella jostain henkilökohtaisesta! Näin päin kohtaaminen oli ainakin minulle paljon helpompi.

Sovimme ensimmäisessä tapaamisessa, että juttelisimme vielä toistekin. Olisi hyvä pitää pieni seurantakeskustelu ja jutella, mitä Kohti arvoistasi -kirja on minulle antanut. Bloggariasiakastilanne on varsin poikkeuksellinen, sillä normaalisti seksuaaliterapiaan mennään työstämään asioita pidemmäksi aikaa.

Photo by Leandro Cesar Santana on Unsplash

Tapaamisen jälkeen kävin lainaamassa kirjastosta Arto Pietikäisen kirjan Kohti arvoistasi. Täytyy myöntää, että suhtaudun kaikkiin psykoterapeuttien kirjoittamiin kirjoihin varauksella ja tässäkin minun piti käyttää epäilyn tarkoituksellista lakkauttamista. Tai itse asiassa tiedostin ajatukseni ja yritin antaa niiden olla.

Pietikäinen esimerkiksi sanoo, että tunteisiin me emme voi vaikuttaa mutta käyttäytymiseemme voimme. Väite huvitti minua, sillä olen paraikaa tekemässä henkistä harjoitusta, jonka tarkoituksena on paljastaa minulle, että en todellisuudessa pysty vaikuttamaan ajatuksiini, tunteisiini, käyttäytymiseeni tai yhtään mihinkään.

Kirja ärsytti enemmän ja enemmän. Pietikäinen tulee maailmasta, joka on hyvin erilainen kuin omani.

En halua kuitenkaan antaa sellaista käsitystä, että olisin torjunut kirjan täysin, sillä se teki kyllä tehtävänsä. Tein nimittäin monia sen harjoituksia ja sain selkiytettyä itselleni omia arvojanikin ihan kiitettävästi. Vaikka tehtävät tuntuivat vaikeilta, tajusin lopulta, että minun ei ole tarkoitus vastata kaikkiin "oikein". Arvot eivät nimittäin ole jokin lopullinen ja muuttumaton ankkuri, jossa tulen roikkumaan lopun elämääni. Arvot ovat pikemminkin kuin tuuli, joka tuulee joskus kovempaa ja joskus hiljempaa ja joskus ei ollenkaan, tai sitten se vaihtaa suuntaa.

*

Toisella tapaamisella käytin paljon aikaa kirjasta valittamiseen ja Mari kuunteli kärsivällisesti. Selvisi, että ärsyttävätkin tehtävät voisivat opettaa minulle paljon. En ehkä osaisi vastata johonkin kysymykseen suoraan, mutta kysymyksen herättämät tunteet kertoisivat minulle sitäkin enemmän.

Marista pidin, koska hän oli välitön ja lämmin, ja erityisesti siksi, koska Mari puhui minulle kuin aikuiselle järkevälle ihmiselle. Tämä on kokemukseni mukaan terapeuteille harvinaista.

Mari myös kehotti ottamaan yhteyttä Facebookissa, jos minulle tulisi mieleen mitään lisäkysyttävää tapaamisen jälkeen. Niin minä tein ja hän vastasi. Kiva juttu! Taas yksi asia, jota en olisi terapeutilta odottanut ja joka yllätti positiivisesti.

*

Terapian jälkeen menee aikaa, kun uudet asiat asettuvat paikoilleen ja saa selvyyttä, miten tulevaisuudessa jatkaisi elämää kokemusta rikkaampana.

Sain lisää itsevarmuutta, omilla jaloillani seisomisen tunnetta. En lähtenyt tietoisesti lisäämään sitä, mutta sitä kuitenkin tuli. Huomasin rauhallisuutta, kun minulle puhuttiin ilkeästi. Omaan totuuteen juurtumista. Myötätuntoa toista kohtaan. Ei tarvitse loukkaantua. Toiseen vaan sattuu. Olen veläkin avoimempi. Jos ei jaksa, ei jaksa.

Parisuhteessani pystyn olemaan vieläkin rennommin. Jos minua väsyttää (taas) ja mieheni tekee minulle leivän (jo ties kuinka monennetta kertaa tällä viikolla), en koe niin paljon syyllisyyttä kuin aiemmin. Yleensä sääntö minulle on ollut, että minä teen ruoan, ja jos mies tekee, se on ollut poikkeus, koska minä olen nainen ja siksi minun ”täytyy”. Tällaiset rajoitukset ovat ahdistavia. Niistä on hyvä päästää irti.

Väsymys ja laiskuus ovat mulle vieläkin hankalia tunteita, sillä aina pitäisi muka jaksaa.

Ai niin, ja mitkä ne omat arvot ovat?

1. TIETOISUUS. Pyrin lisäämään omaa (ja muiden) tietoisuutta joka käänteessä. Olen kiinnostunut siitä, mitä oikeasti tapahtuu, mitä ihmiset oikeasti tuntevat ja ajattelevat. Mitä minä oikeasti tunnen ja ajattelen. Mitä tarvitsen. Mitä haluan. Pyrin tuomaan omia varjoja päivänvaloon niin usein kuin voin.

2. HYVÄKSYNTÄ. Kaikkien ja kaiken. Yritän hyväksyä kaikki sellaiset asiat, mitä pidän "pahana" tai "huonona" tai "vääränä". Tunnen syvällä luissa ja yrimissä, että minulle naisena olo on kaiken hyväksymistä. En halua sulkea mitään pois vaan ottaa kaiken sisään ja osaksi itseä sitä mukaa kun siihen henkisesti kykenen.

3. AVOIMUUS. Tämä kulkee käsi kädessä tietoisuuden kanssa. Pyrin olemaan aina mahdollisimman avoin ja aito. Arvostan tätä piirrettä myös muissa ihmisissä. Haluan olla avoin ja rehellinen itselleni niistä asioista, joita pidän "pahoina", jotta voisin hyväksyä ne ja ottaa osaksi itseä.

Aika mahtavat arvot. Olen tyytyväinen.

Seksuaalineuvoja Mari Huistinoja
www.iloseksi.fi

 

Photo by Dylan Siebel on Unsplash