Lähtöpäivä ja lähtösyyt

Jännittää niin kamalasti, etten keksi edes kirjoitettavaa. Tavarat on pakattu. En ole koskaan ollut näin hyvin valmistautunut mihinkään reissuun. Silti miljoona asiaa tuntuu olevan vielä auki. Mistä löydän uimapuvun? Miten lentokentältä pääsee hotellille? Ja minne me mennään telttailemaan?!

Pakkauksen haasteena on ollut saada samaan rinkkaan kaupunkivarusteet, telttailuvarusteet, vaellusvarusteet, hellejutut ja viileän sadesään varusteet. Me meinataan nimittäin reissata läpi koko Taiwanin, olla maalla ja kaupungissa, vuoristossa ja uimarannalla.

Tällä reissulla on todellista elämänmuutospotentiaalia, mitä halusinkin, kun alunperin sain/saimme tämän idean. Siksi halusin vaeltamaan ja telttailemaan. Halusin tarkoituksella tehdä jotain, mitä en ole koskaan aikaisemmin tehnyt, että poistuisin mukavuusalueelta ja saisin haastetta elämään. Tämä suunnitelma on toki tuottanut mulle jo paljon harmaita hiuksia. Miksen mä vaan voinut valita jotain simppelimpää? Tähän liittyy niin paljon uusia asioita, tekemistä ja opittavaa. Mutta tällainen mä olen. Mä tylsistyn helposti.

Odotan reissusta meditatiivista. Kuvittelen, että kun tavallisiin asioihin, kuten peseytymiseen ja ruoanlaittoon, meneekin enemmän (tai ainakin erilaista) aikaa ja vaivaa, huomio kiinnittyy luontoon, rauhaan ja hiljaisuuteen. Lisäksi kun viettää älyttömästi aikaa ulkona, saattaa joku kauan sitten kadotettu kosketus luontoon löytyä uudestaan. Suurin syy siihen, miksi halusin niin paljon luontoon, on kuitenkin yksinkertaisesti oma estetiikan kaipuu. Saan aivan älyttömästi nautintoa kauniista maisemista. Niin paljon, että olen valmis reissaamaan maapallon toiselle puolelle ja takaisin. Kirsikkana kakun päällä mahdollisuus nähdä siinä sivussa jotain eksoottisia eläimiä.

Rakastan luontoa ja eläimiä, vaikka olenkin kotoisin suuresta kaupungista. Ihanimmat lapsuusmuistoni liittyvät kesälomiin maalla ja siellä nähtyihin eläimiin (kanat, etanat) ja luonnonilmiöihin (sateenkaari, raekuuro). Kun viime kesänä näin Espanjassa elämäni ensimmäisen tähdenlennon, sydämeni jätti pari lyöntiä väliin; kun näin viime talvena Iisalmessa elämäni ensimmäiset revontulet, meinasin pissiä housuun innostuksesta. Vuoden alussa näin ulkona oudon elukan (joka paljastui myöhemmin lumikoksi) – se hyppi ja teki ilmassa kevyitä pikku kaaria ja kun se pysähtyi, se nousi istumaan ja näytti ihan karvatötteröltä. Muistelen sitä autuaan ihastuneena.

Toivottavasti Taiwan moninkertaistaisi hyvien luonto- ja elukkakokemusten määrän. En varmasti tule pettymään.

Nähdään kolmen viikon päästä. Katsotaan, jos pääsen Taiwanissakin koneen ääreen päivittämään blogia. Toivottavasti. :)

Photo by Marko Kivelä