Päivä elämästäni
En edelleenkään keksi kirjoitettavaa, joten valitsin aiheen taas satunnaisesti. En todellakaan usko, että ketään kiinnostaa lukea päivästäni, mutta satunnaisnumerogeneraattorin sana on laki, so here goes...
Tunnin torkkumisen jälkeen puoliso nousee vihdoin sängystä ja rupeaa keittämään kahvia. Minä teen sängyssä muutaman joogaliikkeen, venyttelen ja naksuttelen niskaani. Puoliso lähtee töihin ja minä menen kylppäriin pesemään hampaat. Siellä ollessani muistan puolison sanoneen edellisenä päivänä jotain pyykin pesusta, joten laitan pyykit koneeseen pyörimään.
Petaan sängyn ja istun sille juomaan kahvia ja tekemään aamujutut vihkooni. Minulla on vihko, joka toimii kalenterina, päiväkirjana ja muistivihkona. Merkitsen habit tracker -taulukkoon, kuinka paljon olen nukkunut, mikä olo on ollut herätessä ja että olen joogannut. Avaan kiitollisuusaukeaman ja kirjoitan sille yhden eilen tapahtuneen asian, josta olen kiitollinen. Sitten avaan tietokoneen ja vihkoni zentangle-haasteen ja syvennyn piirtämään päivän tanglea. (Olen poiminut kuviot osoitteesta http://tanglepatterns.com/).
Kun olen valmis, alan pohtia tulevaa (tätä) blogipostausta. Ideoin hiukan, mutta mikään ei tunnu inspaavan. Päädyn googlaamaan taas ”blog post challenge” ja valitsemaan sieltä aiheen satunnaisesti.
Kirjoitan blogipostauksen alun. Tasan yhdeksältä kännykkäni muistuttaa, että pitää juoda vettä. Huomaan, että puolisoni veli on lopettanut Spotifyn kuuntelun, joten on minun vuoroni. Laitan soimaan Bright Eyesin levyn The People's Key, jota olen kuunnellut paljon viime aikoina. Syön aamupalaksi näkkileipää ja päärynän.
Sitten mieleni tekee katsoa Gilmoren tyttöjä, joten laitan musiikin pois päältä ja katson ekan kauden jakson numero seitsemän. Se ei ole yhtä hyvä kuin aiemmat jaksot. Sitten laitan musiikin taas päälle.
Pyykinpesukone on lakannut pyörimästä, joten ripustan pyykit. Tavoitteenani on tehdä joka päivä hiukan kotitöitä ja annan itselleni henkiset onnittelut joka kerta, kun onnistun. Merkkaan habit tracker -taulukkon siivous-kohtaan ”15 min”.
Käyn suihkussa, sillä edellisestä kerrasta on jo vähän aikaa. Leikkaan varpaankynnet ja alan katsoa Pokémon-jaksoa samalla kun kuivattelen tukkaani. Aloin katsoa sarjaa alusta pian Pokémon Go -pelin ulostulon jälkeen.
Bongaan YouTubessa videon, josta saan tietää, että Niantic on kertonut, ettei se ole kokonaan ottanut pois pokémonien jäljitysominaisuutta vaan on parantelemassa sitä. Jäljitys on siis tulossa takaisin. I knew it! Netissä ihmiset olivat jo menossa ihan sekaisin ja vaatimassa hyvitystä, kun jäljitysominaisuus katosi. Minä en ollut niin huolissani. Arvasin, ettei Niantic voisi ottaa jäljitystä kokonaan pois – se tekisi pelistä niin vaikean, ettei se olisi enää kovin hauskaa (niin kuin se onkin viime päivinä ollut).
Keitän lisää kahvia ja katson Pokémon-jakson loppuun hiukan pirteämpänä.
Puen päälle ja lähden pyöräilemään kauppaan. Löydän etsimäni kokoisen maalauspohjan ja palaan kotiin (siinä sivussa käyn toki askartelukaupassakin kääntymässä). Matkalla saan ihan mukavan satsin pokemoneja (myös Mr. Mimen, jota minulla ei entuudestaan ollut). Ulkona on lämmin ja aurinko paistaa.
Takaisintulomatkalla puhun äidin kanssa puhelimessa, mutta joudun lopettamaan lyhyeen, koska on nälkä ja sen takia kiire.
Kotona lämmitän itselleni lounaan. Lounaaksi on tänään paistettuja soijasuikaleita, nuudeleita, kesäkurpitsaa, punasipulia ja herkkusieniä sekä pepperoneja ja tuoretta kurkkua.
Lounaan jälkeen väsähdän ja jumiudun nettiin katselemaan videoita kulkukissojen pelastamisesta. Päähän tulee kaikenlaisia huolia ja tulee vähän alakuloinen olo. Huokaus.
Meditaatiota suositellaan ennen ruokaa mieluummin kuin ruoan jälkeen, mutta kaupasta palatessa on niin kova nälkä, että meditoin vasta ruoan jälkeen – ja nukahdan (juuri tämän takia suositus on tehty). Lepään meditaation jälkeenkin vielä puolisen tuntia, mutta en enää nuku.
Tajuan, että lihaksiani särkee todella paljon aamupäiväinen pyöräretki. Pakko venytellä. Varsinkin pohkeet ovat jumissa. Venyttely piristää. Juon kupin kahvia ja lähetän yhden mailin. Sitten istun jatkamaan tämän postauksen kirjoittamista.
Soitan puolisolle ja hän on tulossa töistä kotiin. Teen hänelle leivän ja lähden pyöräilemään häntä vastaan juna-asemalle. Käymme pyöräilemässä hieman ja pelaamme samalla Pokémon-peliä. Sitten haemme kaupasta jätskit. Minä syön Tofulinen toffeetuutin, yhden kolmesta vegaanijätskivaihtoehdosta (muut ovat vanilja ja päärynä). Lempijädemakuni on salmiakki, sitruuna ja minttusuklaa, joita ei valitettavasti löydy vegaanisena. Löysin tosin eräästä jätskikiskasta kerran vegaanista salmiakki-vadelma-chili-jäätelöä! Olisipa sitä kaupoissa. Valitsisin varmasti sen joka kerta.
Pyöräilemme takaisin kotiin, ja kännykkäni akku tyhjenee matkalla. Vaikka kannan mukanani nykyään vara-akkua (pokémonien takia), en jaksa laittaa puhelinta lataukseen vaan pistän sen kokonaan pois. Kotimatkalla ei kuitenkaan enää tule vastaan mitään Pidgeytä ja Rattataa kummempaa. Nautin ilta-auringon lämmöstä ja elokuun kauneudesta.
Kotona puoliso kertoo ja näyttää minulle Clash of Clans -pelin yksityiskohtia. Hän on pelannut peliä jo kolme vuotta. Sitten puoliso innostuu siivoamaan ja minä jatkan samaan aikaan tämän postauksen kirjoittamista. Syön paketillisen ruisnachoja.
Syödään iltapalaksi loput nuudelikasvishässäkästä.
Minä askartelen koneella kalenterin sivuja. Olen miettinyt oman kalenterin tekemistä ja nyt kokeilen, saisinko aikaiseksi jotain järkevää.
Katsomme illan päätteeksi yhden jakson Breaking Badia, mikä osoittautuu huonoksi ideaksi, koska nukun yöllä rauhattomasti ja näen painajaista.
8.00
Tunnin torkkumisen jälkeen puoliso nousee vihdoin sängystä ja rupeaa keittämään kahvia. Minä teen sängyssä muutaman joogaliikkeen, venyttelen ja naksuttelen niskaani. Puoliso lähtee töihin ja minä menen kylppäriin pesemään hampaat. Siellä ollessani muistan puolison sanoneen edellisenä päivänä jotain pyykin pesusta, joten laitan pyykit koneeseen pyörimään.
Petaan sängyn ja istun sille juomaan kahvia ja tekemään aamujutut vihkooni. Minulla on vihko, joka toimii kalenterina, päiväkirjana ja muistivihkona. Merkitsen habit tracker -taulukkoon, kuinka paljon olen nukkunut, mikä olo on ollut herätessä ja että olen joogannut. Avaan kiitollisuusaukeaman ja kirjoitan sille yhden eilen tapahtuneen asian, josta olen kiitollinen. Sitten avaan tietokoneen ja vihkoni zentangle-haasteen ja syvennyn piirtämään päivän tanglea. (Olen poiminut kuviot osoitteesta http://tanglepatterns.com/).
Kun olen valmis, alan pohtia tulevaa (tätä) blogipostausta. Ideoin hiukan, mutta mikään ei tunnu inspaavan. Päädyn googlaamaan taas ”blog post challenge” ja valitsemaan sieltä aiheen satunnaisesti.
9.00
Kirjoitan blogipostauksen alun. Tasan yhdeksältä kännykkäni muistuttaa, että pitää juoda vettä. Huomaan, että puolisoni veli on lopettanut Spotifyn kuuntelun, joten on minun vuoroni. Laitan soimaan Bright Eyesin levyn The People's Key, jota olen kuunnellut paljon viime aikoina. Syön aamupalaksi näkkileipää ja päärynän.
Sitten mieleni tekee katsoa Gilmoren tyttöjä, joten laitan musiikin pois päältä ja katson ekan kauden jakson numero seitsemän. Se ei ole yhtä hyvä kuin aiemmat jaksot. Sitten laitan musiikin taas päälle.
10.00
Pyykinpesukone on lakannut pyörimästä, joten ripustan pyykit. Tavoitteenani on tehdä joka päivä hiukan kotitöitä ja annan itselleni henkiset onnittelut joka kerta, kun onnistun. Merkkaan habit tracker -taulukkon siivous-kohtaan ”15 min”.
Käyn suihkussa, sillä edellisestä kerrasta on jo vähän aikaa. Leikkaan varpaankynnet ja alan katsoa Pokémon-jaksoa samalla kun kuivattelen tukkaani. Aloin katsoa sarjaa alusta pian Pokémon Go -pelin ulostulon jälkeen.
Bongaan YouTubessa videon, josta saan tietää, että Niantic on kertonut, ettei se ole kokonaan ottanut pois pokémonien jäljitysominaisuutta vaan on parantelemassa sitä. Jäljitys on siis tulossa takaisin. I knew it! Netissä ihmiset olivat jo menossa ihan sekaisin ja vaatimassa hyvitystä, kun jäljitysominaisuus katosi. Minä en ollut niin huolissani. Arvasin, ettei Niantic voisi ottaa jäljitystä kokonaan pois – se tekisi pelistä niin vaikean, ettei se olisi enää kovin hauskaa (niin kuin se onkin viime päivinä ollut).
Keitän lisää kahvia ja katson Pokémon-jakson loppuun hiukan pirteämpänä.
11.00
Puen päälle ja lähden pyöräilemään kauppaan. Löydän etsimäni kokoisen maalauspohjan ja palaan kotiin (siinä sivussa käyn toki askartelukaupassakin kääntymässä). Matkalla saan ihan mukavan satsin pokemoneja (myös Mr. Mimen, jota minulla ei entuudestaan ollut). Ulkona on lämmin ja aurinko paistaa.
13.00
Takaisintulomatkalla puhun äidin kanssa puhelimessa, mutta joudun lopettamaan lyhyeen, koska on nälkä ja sen takia kiire.
Kotona lämmitän itselleni lounaan. Lounaaksi on tänään paistettuja soijasuikaleita, nuudeleita, kesäkurpitsaa, punasipulia ja herkkusieniä sekä pepperoneja ja tuoretta kurkkua.
Lounaan jälkeen väsähdän ja jumiudun nettiin katselemaan videoita kulkukissojen pelastamisesta. Päähän tulee kaikenlaisia huolia ja tulee vähän alakuloinen olo. Huokaus.
Meditaatiota suositellaan ennen ruokaa mieluummin kuin ruoan jälkeen, mutta kaupasta palatessa on niin kova nälkä, että meditoin vasta ruoan jälkeen – ja nukahdan (juuri tämän takia suositus on tehty). Lepään meditaation jälkeenkin vielä puolisen tuntia, mutta en enää nuku.
16.00
Tajuan, että lihaksiani särkee todella paljon aamupäiväinen pyöräretki. Pakko venytellä. Varsinkin pohkeet ovat jumissa. Venyttely piristää. Juon kupin kahvia ja lähetän yhden mailin. Sitten istun jatkamaan tämän postauksen kirjoittamista.
Soitan puolisolle ja hän on tulossa töistä kotiin. Teen hänelle leivän ja lähden pyöräilemään häntä vastaan juna-asemalle. Käymme pyöräilemässä hieman ja pelaamme samalla Pokémon-peliä. Sitten haemme kaupasta jätskit. Minä syön Tofulinen toffeetuutin, yhden kolmesta vegaanijätskivaihtoehdosta (muut ovat vanilja ja päärynä). Lempijädemakuni on salmiakki, sitruuna ja minttusuklaa, joita ei valitettavasti löydy vegaanisena. Löysin tosin eräästä jätskikiskasta kerran vegaanista salmiakki-vadelma-chili-jäätelöä! Olisipa sitä kaupoissa. Valitsisin varmasti sen joka kerta.
19.00
Pyöräilemme takaisin kotiin, ja kännykkäni akku tyhjenee matkalla. Vaikka kannan mukanani nykyään vara-akkua (pokémonien takia), en jaksa laittaa puhelinta lataukseen vaan pistän sen kokonaan pois. Kotimatkalla ei kuitenkaan enää tule vastaan mitään Pidgeytä ja Rattataa kummempaa. Nautin ilta-auringon lämmöstä ja elokuun kauneudesta.
Kotona puoliso kertoo ja näyttää minulle Clash of Clans -pelin yksityiskohtia. Hän on pelannut peliä jo kolme vuotta. Sitten puoliso innostuu siivoamaan ja minä jatkan samaan aikaan tämän postauksen kirjoittamista. Syön paketillisen ruisnachoja.
20.00
Syödään iltapalaksi loput nuudelikasvishässäkästä.
Minä askartelen koneella kalenterin sivuja. Olen miettinyt oman kalenterin tekemistä ja nyt kokeilen, saisinko aikaiseksi jotain järkevää.
21.00
Katsomme illan päätteeksi yhden jakson Breaking Badia, mikä osoittautuu huonoksi ideaksi, koska nukun yöllä rauhattomasti ja näen painajaista.
Kommentit
Lähetä kommentti